Voi hitto, en osaa pukeutua oikein

Tietenkin se on niin, ettei ihminen saa pukeutua, miten lystää. Ainakin asia on niin pukeutumisneuvoja Tuija Kauppisen mielestä, joka kirjoittaa Hesarin yleisönosastossa (10.1.) otsikolla ”Hyvä pukeutuminen on osa hyvää käytöstä”. Kirjoitus on vastaus Ossi Salinin kirjoittamaan tekstiin, jossa nähtävästi todettiin, ”että ulkonäköpaineita töissä on suurenneltu.”

Kauppisella on – tietysti - oma lehmä ojassa, ja itse olen – tietysti - hieman liian skeptinen kaikkea tyyli- yms. neuvontaa kohtaan. Mutta kuitenkin… hieman taas nousi höyry korvista… Olen iän kaiken ollut onnellinen, että minun ei tarvitse pukeutua työhöni muutoin kuin oman ns. tyylini mukaan. En viihtyisi työssäni, jos minun pitäisi käyttää vaatteita, jotka eivät tunnu omilta (pois lukien ehkä niiden ammatinharjoittajien vaatteet, jotka perustuvat pelkkään käytännöllisyyteen, kuten arktisten naparetkeilijöiden lämpöön keskittyvät vaatteet, joissa todennäköisesti viihtyisin oikein hyvin, jos olisin arktisissa olosuhteissa).

Mikäli oikein ymmärrän, Kauppisen mukaan hyvän pukeutumisen osia ovat mm. tyylikkäät hiukset, sopivan alhainen paino, meikkaus ja oikeiden värien käyttäminen vaatteissa. Pitäisi varmaan sitten mennä värianalyysiin, opetella meikkaamaan, laihduttaa reilusti ja muistata föönata ja suihkutella hiukset suihkeilla aamuisin. Sitten olisin varmasti tyylikäs ja ”ilostuttaisin” kaikkia mukaan lukien itseäni, kuten Kauppinen uskoo hyvien pukeutujien tekevän. Tai sitten en ilahduttaisi itseäni ainakaan, sillä tuntisin oloni lähinnä omituiseksi. Tai ainakin olisin vihainen siitä, että sängystä on kömmittävä ylös paljon aiemmin, jotta ehdin tuunata itseni tyylikkääksi.

Ei kai voi minkään sille, että pukeutumisen perusteella ihmisestä tehdään kaikenlaisia johtopäätöksiä. Mutta onko todella niin, että esim. meikin käyttö voidaan laskea siistiin ulkoasuun? Että ihminen ei ota toisia huomioon, jollei meikkaa? Entäpä jos minä koen ihmisen, jonka ulkoasu on viimeisen päälle huoliteltu, ainakin ennen parempaa tutustumista helposti vaikeasti lähestyttäväksi? En tunne kuuluvani samaan porukkaan.

Pahoin pelkään myös, että huoliteltu pukeutuminen määritellään Kauppisen päässä liian kapeasti. Voiko vaikkapa hevari olla huolitellusti pukeutunut? Minusta voi, ja varsinkin hevari voi olla tyylikäs (haluan täsmentää, etten tässä ensisijaisesti viittaa kasarihevareihin).

Kauppisen mukaan ”Hyvä pukeutuminen ja huoliteltu yleisolemus ovat miltei yhtä tärkeitä kuin hyvä käytös.” Lisäksi ”Omalle vartalotyypille, iälle, asemalle ja persoonalle valitut vaatteet kertovat aistikkuudesta, tunneosaamisesta ja ymmärryksestä, jopa yleissivistyksestä.” Ai miten niin? Vaikka hyvällä ulkokuorella voi päästä varmasti ainakin helpommin pitkälle, ulkokuori ei koskaan kerro ihmisen yleissivistyksestä muuta kuin korkeintaan sen hippusen, että ihminen tietää, miten mihinkin tilanteeseen on pukeuduttava, eikä esimerkiksi mene iltapukujuhliin reikäisissä farkuissa. Itse asiassa uskon, että liiallinen huomion kiinnittäminen ulkonäköön voi olla paras tapa antaa se vaikutelma, ettei yleissivistystä ole – mutta tosiaan vain liiallinen.

Entäpä nuo aistikkuus ja tunneosaaminen? Ensiksikin, ei joka paikassa ole mitenkään tarpeellista näyttää aistikkaalta. Toiseksi, miten ihmeessä tunneosaaminen näkyisi pukeutumisesta? Ns. hyvä pukeutuminen (miten se sitten halutaan rajata?) kertoo vain siitä, että ihminen osaa pukeutua, ei se kerro mitään siitä, miten hän osaa tulla toisten ihmisten kanssa toimeen, miten hän osaa asettua toisten asemaan, miten hän osaa lukea ihmisten tunnetiloja.

Hyvät ihmiset, katsokaa nyt ihan oikeasti sinne ulkokuoren alle! Eihän tästä muutoin mitään tule!