Elokuvissa käynti maistuu, koska taukoa oli ennen Harjunpään näkemistä reilu kuukausi. Nyt olen ehtinyt leffateatteriin jo kolme kertaa Harjunpään jälkeen, mutta älkää pelätkö – ei tämä blogi ole kokonaan muuttumassa elokuvablogiksi. Kerrotaan nyt kuitenkin vähitellen näistä tämän viikon elokuvaelämyksistä.
En ole erikoisemmin fanittanut Woody Allenia koskaan, mutta silti olen pitänyt hänen elokuvistaan, kun olen niitä nähnyt. Luin jostain jonkin näkemyksen, jonka mukaan You Will Meet a Tall Dark Stranger on välityö, mutta oli miten oli, minusta se oli ainakin aivan sympaattinen ihmissuhde-elokuva, jonka parissa viihtyi. Loppu tosin jäi tällä kertaa minun mieleeni turhan avoimeksi. Spoilaan hieman, joten älä lue ainakaan loppuun, jos et ole vielä nähnyt elokuvaa ja haluat katsoa sen ilman ennakko-odotuksia.
Helenalle (Gemma Jones) ja Alfielle (Anthony Hopkins) tulee avioero. Molemmat ovat sekaisin omalla tavallaan. Helena käy selvänäkijällä, johon luottaa sokeasti, ja niinpä hän höpöttää tyttärelleen Sallylle (Naomi Watts) ja varsinkin tämän aviomiehelle Roylle (Josh Brolin) omaa sanomaansa, jota ei voi pitää varsin piristävänä. “You Will Meet a Tall Dark Stranger”, ennustaa selvänäkijä Helenalle. Helena uskoo siihen, vaikkei hänen tapaamansa mies ole pitkä eikä tumma ja vaikka tämä on vielä aivan kiinni kuolleessa vaimossaan.
Alfie on puolestaan rakastunut ilotyttö Charmaineen (Lucy Punch). Tarina on tuttu: kyllähän nuoremmalle naiselle vanhan miehen rahat kelpaavat, mutta yhteisiä kiinnostuksenkohteita ei oikein tahdo pariskunnalle löytyä, vaikka naimisiinkin päädytään ja lopulta vaimo tulee raskaaksikin.
Nuorempi sukupolvi sekoilee hieman rauhallisemmin, vaikkakin yhtä lailla siinä elämät sekoavat. Roy rakastuu naiseen nimeltä Dia (Freida Pinto), jota on tuijotellut kotinsa ikkunasta, ja Sally ihastuu pomoonsa (Antonio Banderas), joka tosin aloittaa suhteen Sallyn tälle esittelemän taiteilijan kanssa.
Elokuvan kaikki henkilöt ovat kipeässä elämäntilanteessa. Tyytymättömyys omaan elämään saa toimimaan ja hakemaan uutta elämää ennen kuin on osannut irrottautua vanhasta. Elokuva ei kuitenkaan kuvaa tuskaa vaan on kepeä. Valittu tyylilaji voi ärsyttää niitä, jotka juuri nyt rämpivät tuskassa. ”Tuo on vain pinnallista kärsimystä, ei se oikeasti ole noin helppoa”, voisi sanoa. Toisaalta, eikö vaikeista asioista voisi tehdä kepeitä elokuvia?
Kuten jo mainitsin, elokuvan loppu olisi saanut minusta olla hieman suljetumpi. Osan tarinansäikeistä olisi voinut jättää avoimiksi, mutta liikaa liian suuria ratkaisemattomia tilanteita jää vaivaamaan. Onko Alfie ikuisesti sidottu vaimoonsa, joka on raskaana ja ehkä synnyttää hänelle pojan (tai tytön – tai onko lapsi Alfien, kun vaimo ehti häntä pettääkin?) Entäpä Roy? Hänen uusi naisensa ihailee hänen kirjailijantaitojaan – ainakin siihen asti, kunnes paljastuu, että Roy on varastanut menestysteoksensa mieheltä, jonka luuli olevan kuollut. Mitä tapahtuu, kun asiat paljastuvat?
Kaikkinensa You Will Meet a Tall Dark Stranger on kuitenkin mielenkiintoinen elokuvakokemus. Ainakin ajoittain se saa hyvälle tuulellekin. Ainakin minun muutoinkin mukavaan torstaipäivääni muutama päivä sitten se sopi vallan mainiosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti