Meri, jota ihmiset saastuttavat ja roskaavat, ei ole kovin innoissaan siitä, että sen lapsi on joutunut maankamaralle. Varsinkin Ponyon isä, eräänlainen velho, raivostuu tästä. Ponyo aiheuttaa lopulta valtavan myrskyn, kun juoksee kalojen selkiä pitkin Sosuken luo. Lopulta paikalle saapuu myös Ponyon äiti, joka on lumoava meren valtiatar.
Äiti antaa Ponyon valita, mikä tälle on oikeasti tärkeintä elämässä. Melkoista vaan, että joku viisivuotias pystyy sellaisen valinnan tekemään.
Sekä Sosuke että Ponyo ovat valloittavia hahmoja. Tarina itsessään on puolestaan niin hyväntahtoinen ja lämmin kuin tarina vain yleensä ottaen voi olla. Ponyo rantakalliolla on tarina ystävyydestä ja meren ihmeellisyydestä. Se muistuttaa myös aika karusti siitä, miten ihminen ei aina välitä luonnosta niin kuin hänen pitäisi.
Minustakin Ponyo oli suloinen tarina ja ihastuttava elokuva :) Suunnittelin vieväni parin viikon päästä kolme vuotta täyttävän (mm. Totoroa fanittavan) tyttäreni ensimmäistä kertaa elokuviin, katsomaan juuri Ponyota!
VastaaPoistaSiitä juuri Ponyo onkin niin ihana, että jopa kolmevuotiaan voi viedä sitä katsomaan. Eikä aikuisellakaan tule tosiaan Ponyon seurassa aika pitkäksi, koska se on vain niin sympaattinen elokuva. Itse asiassa se on juuri niitä elokuvia, joiden kohdalla voi todeta, että maailmassa on vielä jotain hyvää jäljellä.
VastaaPoistaBlogissani on sinulle tunnustus!
VastaaPoista