Enpä taida taaskaan olla kovin keskimääräinen nainen. Iltalehti nimittäin kertoo, että naisen kaapista löytyy keskimäärin yhdeksät rintsikat. Lisäksi valaistuin, kun sain tietää, että ”27 % naisista on kertonut jättäneensä mieluisan vaatekappaleen kaupan hyllylle, koska eivät omistaneet siihen sopivia liivejä.” No huhhuh! Minulla on vain mustia rintaliivejä ja lähestulkoon pelkästään mustia vaatteita, joten tätä ongelmaa ei synny. Kyllä musta aina mustan kanssa yhteen sopii.
Mutta rintaliivit ovat jännä asia. Itse muistan, kun äiti alkoi vihjailla minulle, että ensimmäiset liivit pitäisi hankkia. Olin kauhuissani. En minä halunnut rintsikoita, kun ei niitä muillakaan silloin ollut – en, vaikka rinnat olisivat sellaiset jo sitten kai tarvinneetkin (äiti on nimittäin yleensä oikeassa). No, ne rintsikat taidettiin hankkia kuitenkin, jos ei äidin ensimmäisen vihjauksen jälkeen, toisen ainakin. Olin silloin varmaankin ala-asteella ja yritin luultavasti olla kuin mitään rintaliivejä ei olisikaan. En halunnut erottua porukasta, kun en muutoinkaan ollut pidetty. Luulen, että liivien olkaimet painoivat kuitenkin olkapäitäni niin voimakkaasti, etten päässyt aina irti ajatuksesta, että ne olivat päälläni. En ainakaan aluksi.
Yläasteella eräs luokkamme poika yritti muistaakseni aukoa rintaliivejäni. Olisinpa ollut sanavalmis sanomaan siihen jotain oikein nolaavaa. Tuo poika olisi ansainnut pari oikeasti rumaa sanaa, mutta kun en minä niitä osannut vielä tuolloin käyttää.
Jossain vaiheessa rintsikat tietysti muuttuivat hauskemmiksi. Ne ovat pitseineen kauniita, ja kun löytää hyvin istuvat, niitä on ilo pitää, kun ei tarvitse enää pelätä, että joku hieman myöhemmin kehittyvä varhaisteini saattaisi nauraa tissieni tukijoille tai sanoa pahasti. En silti ole kovin innoissani lähdössä alusasuliikkeeseen, vaikka nytkin olisi aihetta hankkia uudet liivit. En tiedä, miksi – rintaliivithän ovat jotain tosi naisellista, ja itse asiassa haluaisin olla hieman naisellisempi kuin olen. Ehkä kuitenkaan ei vain ole kovin naisellinen olo, kun seisoskelee yläruumis paljaana sovituskopissa ja hikoilee sitä, kuinka monet liivit pitää sovittaa ennen kuin sopivat löytyvät. Vaikka kyllähän sitä ammattimyyjiin luottaessaan tietää, että aika pienellä sovittamisella pääsee ja ostospäätökseenkin voi olla tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti