perjantai 26. kesäkuuta 2009

10 000 eurolla kivat rinnat vuodeksi tai pariksi?

En usko, että yksittäinen ”kauneusvirhe”, kuten vino nenä tai pienet rinnat, voisi estää ihmistä löytämästä itselleen ihanaa kumppania. Sen voi tietenkin estää se itseinho joka seuraa – täysin aiheetta – joillekuille näistä ”virheistä”. Olen silti aina ajatellut, että itsetunto-ongelmat pitäisi korjata jollain muulla kuin kirurginveitsellä.

Pauliina Seppälä kirjoittaa Trendi-lehdessä (heinäkuu 2009) kauneusleikkauksista. Jutussa yksi rintojaan suurennuttanut toteaa itsetunnon parantamisesta: ”Valitsin helpon tien.” Ei voi kiistää: terapiassa istuminen olisi vienyt ainakin enemmän aikaa ja ollut tuskaisempaakin, kun kaikki haavat olisi mahdollisesti revitty auki. Toinen ajatus, joka herää, on, että on omat rintansa liian pieniksi ja pakaransa vääränmallisiksi kokevilla pienet ongelmat, kun ne voidaan noin helposti hoitaa. Monilla on sellaiset ongelmat, että terapia on ainut vaihtoehto – vaikka leikkaisi sieltä sun täältä, ei onnelliseksi tule.

Samainen rintojensuurentaja kertoo hankkineensa suurennoksen ”itsensä takia”. Ilmeisesti rinnat ovat loppujen lopuksi naisille tärkeämmät kuin miehille. Mutta en kuitenkaan tiedä, kuulostaako tuo ”itsensä vuoksi” uskottavalta… Tai voihan se olla ”itsensä vuoksi” siinä mielessä, että saisi toiselta sukupuolelta enemmän huomiota ja silloin etu koituu tietyssä mielessä itselle.

Olen kai joskus kuullut, ettei kukaan nainen ole kroppaansa täysin tyytyväinen. Oma kroppani varsinkin on varsin epätäydellinen, mutta mikä onni onkaan, etten käytä kaikkea aikaani sen suremiseen. Itsessänikin asuu jossain mielessä pieni perfektionisti, vaikka täydellisyyteen pyrkiminen niin hullua onkin. En kuitenkaan olisi valmis varsinkaan mistään ulkonäöllisestä maksamaan sitä, minkä kauneusleikkaukset maksavat (ellei kyseessä olisi esim. kasvojen korjaaminen vaikkapa todella pahojen palovammojen jälkeen).

Pauliina Seppäsen artikkelissa kerrotaan Katjasta, joka suurennutti rintojaan jollain uudella tekniikalla. Normihinta toimenpiteelle olisi 10 000 euroa, Katja ei tosin joutunut maksamaan niin paljoa. Hulluinta koko hommassa oli se, että tuloksesta on iloa vain vuodeksi tai pariksi – sitten rinnat muuttuvat entiselleen (?) jälleen, kun toimenpiteessä käytetty ”aine poistuu vetenä pois kehosta.” Heh, keksisin paljon sellaista tekemistä 10 000 eurolla, ettei jaksaisi jäädä rintojaan suremaan.

No, kai minä olen väärä ihminen kommentoimaan kauneusleikkauksia, itse kun en tunne tarvetta edes meikkaamiseen. Mutta onnellinen olen siitä, ettei elämäni pyöri ulkonäön ympärillä.

2 kommenttia:

  1. Hyviä näkökulmia!

    Jos joku lähtee korjaamaan itsetunto-ongelmiaan kauneusleikkauksilla, edessä on loputon suo. Itsetunto-ongelmat eivät nimittäin poistu veitsellä. Kun korjattu kohta on "kunnossa", potilas löytää uuden korjattavan kohdan.

    Ensin laitetaan nenä, sitten rinnat, sitten silmät... Lopulta ihmisestä tulee Bratz-nuken näköinen itsensä irvikuva.

    Ymmärrän kyllä, että terapia kuulostaa kivuliaalta ja hitaalta tieltä, mutta se on ainoa reitti aitoon hyvän itsetuntoon.

    PS. Kiitos myös tuosta oikean laidan listauksesta!

    VastaaPoista
  2. En usko, että kukaan tekee parannuksia ulkonäköönsä puhtaasti itsensä vuoksi. Kyllä taustalla on kuitenkin jollakin tavalla halu tulla hyväksytyksi. Itsetuntoahan niillä leikkauksilla yritetään korjata. Ehkä se jollakin tasolla onnistuukin, mutta mutta..
    Leikkauksiin kulutetut rahat menisivät parempaan käyttöön terapiassa.

    Sinulla on loistava blogi!!! =)
    Ihana "tavata" ihminen, jolla on näin hienoja ajatuksia.

    VastaaPoista