Yhden- ja toisenlaiset vanhemmat

Kyllä lapsia voi sitten kasvattaa monella tavalla. Itseni ei tietenkään pitäisi aiheeseen kovin paljon puuttua, lapseton kun olen, mutta pakkohan sitä on, kun ympärillä tapahtuu kaikenlaista.

Viime viikonloppuna olin vierailemassa pääkaupunkiseudulla ja näin, kun äiti vaihtoi kahden lapsensa kanssa lähijunasta toiseen. Toinen lapsi oli ehkä viisi-kuusivuotias, toinen vuoden pari vanhempi, selvästi jo koululainen. Junan vaihto vaati alikulkutunnelista kulkemista. Vanhempi lapsista kulki portaita oikein nätisti, kun äiti alkoi rähjätä hänelle, että hänen pitää ottaa kaiteesta kiinni. Olin hämmästynyt, koska minusta tyttö oli sen verran iso, että selviäisi portaista ihan mainiosti ilman kaiteen tukea.

Seuraavaksi äiti alkoi rähjätä jotain tyttärensä kännykästä. Lopulta äiti ja lapset pääsivät laiturille, ja silloin juna olikin jo paikalla. Äiti huusi lapsilleen suoraa huutoa, että on kiirehdittävä. Junaan mennessään hän vielä karjui: ”Ja nyt tulette saatana tai saatte selkäänne!”

Tänään pistäydyin sitten kirjastossa. Siellä oli pari iloistakin iloisempaa kolme-neljävuotiasta tyttöä. He olivat niin iloisia, että huusivat kovaan ääneen kaiken, mitä mieleen tuli. No, mukana olleelle aikuiselle ei sen sijaan paljon mieleen tullut. Ei ainakaan kertoa, että kirjasto on paikka, jossa ei voi huutaa vaan jossa kaikki ovat hiljaa, jotta siellä voi esimerkiksi lukea rauhassa. Ei lapsilta voi vaatia täydellistä hiljaisuutta, mutta hiljaa puhumista voi opetella mielestäni jo tuon ikäisenä. Jos ei voi, kirjasto voi mielestäni odottaa, kunnes lapsilla on hieman enemmän ikää.

Ei lasten kasvattaminen ole mikään helppo homma. Siinä joutuu etsimään tasapainon, miten on tarpeeksi jämäkkä muttei liian tiukka, miten osaa lukea tilanteet oikein, miten ei siirrä omaa pahaa oloaan lapsiin. Silti minua hämmästyttää, kuinka jotkut ovat niin pihalla. Pakko se kai on uskoa, että todella on vanhempia, jotka eivät halua kieltää lapsiltaan mitään – paha mieli kun on niin ikävä juttu. Ja vanhempia, jotka eivät muista, ettei lasta pitäisi edes uhkailla fyysisellä väkivallalla.

Okei, sanokaa, että lapseton tässä neuvoo asiassa, josta ei voi tietää mitään. Sanokaa vaan. Silti olen sitä mieltä, että monet ovat ymmärtäneet vanhemmuutensa ja vastuunsa väärin.