tiistai 6. huhtikuuta 2010

Lastenkirjoista tärkeimmät?

Jostain syystä rakastan kirjalistoja. Niinpä olikin hauska lukea Helsingin Sanomista, että on ilmestynyt kirja nimeltä 1001 children's books you must read before you grow up. Kirjaan on päässyt mukaan myös melkoinen joukko suomalaista kirjallisuutta. Osa valituista kuitenkin hämmentää niin minua kuin kirjan arvioinutta Päivi Heikkilä-Halttustakin (joka tosin hämmästelee lähinnä Asko Sirkiän teoksen Komisario Nuusku ja makkaratehtaan arvoitus mukaan ottamista – varsin aiheellisesti, voisimme sanoa).

Tove Jansson on aivan ehdoton valinta tällaiseen kirjaan. Jos hänen teoksensa eivät kuulu maailmankirjallisuuden kaanoniin, niin eivät sitten mitkään. Janssonilta ovat 1001 merkittävimmän lastenkirjan joukkoon päässeet seuraavat teokset:

Kuinkas sitten kävikään
Muumipeikko ja pyrstötähti
Taikurin hattu
Kesäkirja


Anteeksi. Onko Kesäkirja lastenkirja? Miksi muumikirjoista on valittava ne, jotka ovat eniten seikkailullisia mutta jotka eivät pääse filosofiassa kuitenkaan niin syvälle kuin jotkut muut Janssonin teokset – kuten esimerkiksi Muumipappa ja meri? Hyvä on, ymmärrän, että osa muumikirjoista on niin filosofisia ja käsittelee itse asiassa niin pitkälti aikuisten tuntoja, ettei niitä voi lastenkirjoiksi sanoakaan. Silti olen hieman hämmentynyt.

Mutta muumien aikuisfilosofia toimii aina.



Muita kirjaan päässeitä suomalaisia teoksia olivat mm. Sinikka ja Tiina Nopolan Risto Räppääjä ja pakastaja-Elvi, Elina Karjalaisen Uppo-Nalle ja Tomi Kontion Keväällä isä sai siivet. Itse olisin halunnut mukaan ehdottomasti Topeliuksen satuja, Yrjö Kokon Pessin ja Illuusian ja Alexis Kouroksen Gondwanan lapset – ainakin.

5 kommenttia:

  1. Kesakirja on ihana, mutta mina kylla luin sen yli 40-v ja olen sita mielta ettei se mikaan varsinainen lastenkirja ole.

    VastaaPoista
  2. Hesarin juttu sai myös minut pohtimaan suomalaista lastenkirjallisuutta. Lista oli yllättäen painottunut Janssonia lukuunottamatta uudempaan lastenkirjallisuuteen. Aluksi hätäännyin, näinkö asia oikeasti on, eikö muuta olekaan.

    Sitten muisti Kissa Krumeluun, Taikuri Hii Hoon ja muut lorut Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuusta. Se kuuluisi ehdottomasti listaan, kuten myös mainitsemasi Topeliuksen sadut.

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoista! Olen ajatellut kirjoittaa lastenkirjoista "huhtikuun kirjalistauksessa"... Ensin ajattelin, että äh, eihän se aihe nyt käykään, vaan nytpä on toisia blogijuttuja ja "virallinen" lista, johon peilata.

    Olen parhaillani lomalla, ja etenkin loma-aikaan tekee usein mieli lukea lastenkirjoja. Hmmm... Pitäisiköhän vaihtaa nyt kesken oleva Shields johonkin ihanaan vanhaan suosikkiin.

    P.S. Ja Kesäkirja ei ole ollenkaan lastenkirja! Eikä monet muumitkaan, ei Jansson edes tarkoittanut niitä lastenkirjoiksi. Pyrstötähti taas on muumeista jännittävin lapsen näkökulmasta. Jos siitä aloittaa,voivat ehkä muut muumit jäädä lukematta; muistan kun Pyrstötähteä luettii meille esikoulussa ja se aiheutti suurta kauhua ja hämmennystä. No, kun ajattelee nykylasten tv-ohjelmia, he ovat ehkä rohkeampia. Tai paatuneempia?

    VastaaPoista
  4. Kirsi Kunnas mukaan ehdottomasti! Ja Herra Huunkin voisi ottaa.

    Itse en ole muuten lukenut tuota Kesäkirjaa, mutta tuntumani siitä, että se ei ole lastenkirja, oli näköjään oikea. Muumikirjoista lapsille varmaan parhaiten sopivatkin juuri Pyrstötähti sekä Vaarallinen juhannus ja Taikurin hattu. Aikuista viehättävät varmaan monesti enemmän Muumipappa ja meri sekä Taikatalvi. Hienoa tietysti on, että muumikirjat viehättävät yleensä läpi elämän.

    VastaaPoista
  5. Muumipappa ja meri viehättää myös lapsia. Ainakin tyttärelleni se on ollut ensilukemasta lähtien se tärkein muumikirja.

    VastaaPoista