Huippis on huippu!

Olen varmasti viimeinen ihminen, jonka luulisi kiinnostuvan Suomen huippumalli haussa -ohjelmasta. Nyt on kuitenkin niin, että jostain kumman syystä sain päähäni katsoa ensimmäisen jakson ohjelman kolmatta tuotantokautta, ja olin heti koukussa. En ihmettele enää yhtään, että jotkut ovat niin kovasti sarjan perään. Minä taas olen myöhäisherännäinen – innostun asiasta vasta nyt, kun sarja varmaan monien mielestä on jo menneen talven lumia.

Mutta mikä innostaa sitten mallinetsintäohjelmassa neljääkymppiä lähestyvää naista, joka ei ymmärrä muodista mitään? Yllätyin siitä, että ohjelman nuoret naiset olivat vain tavallisia nuoria naisia, joita voi oikeasti sympata, eivät mitään diivoja, jotka kuvittelevat olevansa maailmannapoja. Ohjelman tuomarit kritisoivat sitä, että tytöt kuvasivat itsensä mukaviksi. Heidän mielestään se kertoi tylsyydestä. On varmasti totta, että mallimaailmassa pitää olla kova, mutten silti halua uskoa, että siellä pitää olla vastenmielinen tyyppi. Sen verran tuosta mukavuudesta voi kyllä sanoa, että kaikista paljastuu ajan kanssa varmasti monia puolia – ei kukaan ole mukava aina.

Omiksi suosikeikseni ovat tässä vaiheessa nousseet Mari ja Nina. Teki pahaa, kun Nina joutui vastoin tahtoaan luopumaan pitkistä hiuksistaan. Maria taas kritisoitiin mielestäni turhaan siitä, että hän näyttää tympääntyneeltä – perustaksi esitettiin nimittäin kuvia, joissa hän oli ihan tavallisesti viettämässä aikaa muiden tyttöjen kanssa sohvalla istuskellen. Pitääkö sitä aina nauraa tai olla iloinen? Keinotekoinen positiivisuus on itse asiassa vastenmielistä. Toisaalta on totta, että joissain tilanteissa – vaikkapa castingissa – on syytä olla positiivisen oloinen ja yrittää näyttää siltä, että positiivisuus on sisäsyntyistä. Mutta kukapa näyttäisi töissä ja vapaa-ajalla samalta?

On siis mielenkiintoista seurata, mitä piirteitä kenestäkin kilpailijasta ajan myötä tulee esiin. Eläytyminen eri tilanteisiin on myös mielenkiintoista seurattavaa. Ainakin kaksi ensimmäistä kuvausta ovat olleet mukavan erilaisia – toisessa kun piti ilmaista keveyttä ja raikkautta ja toisessa kovaa tylyyttä.