Reindeerspotting

Kävin sitten minäkin katsomassa Reindeerspotting-elokuvan, jotta voisin tietää, antaako Korkein oikeushallinto-oikeus sen ikärajasta oikean päätöksen. Helsingin Sanomien mukaan elokuvatarkastamo on sitä mieltä, että Jani-nimisen nuoren miehen huumeidenkäyttöä kuvaava dokumenttielokuva jopa opettaa – joskaan ei välttämättä tahallisesti – nuoria käyttämään huumeita. Siksi se sai tarkastamolta 18 vuoden ikärajan.

Vastakkaisia näkemyksiä esiintyy. Mm. Pekka Hakkarainen, joka on Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen Päihteet ja riippuvuus -osaston johtaja, on sitä mieltä, että ”Reindeerspottingin autenttinen materiaali ei liioittele eikä kaunistele” ja siksi sitä voisi käyttää jopa ”valistusmateriaalina ehkäisevässä päihdetyössä 15 vuotta täyttäneille”. Eli eikun omaa mielipidettä muodostamaan.

Parikymppinen rovaniemeläinen Jani on ollut tuttu huumeiden kanssa jo useiden vuosien ajan. Hänestä on erityisen coolia käyttää Subutexia. Janin huumeiden käyttö ei tosin ulkopuolisesta näytä kovinkaan coolilta: pojan silmät ja jutut ovat niin sumeat, että touhu näyttää paremminkin säälittävältä. Huumehörhöjen kanssa pyöriessään Jani on menettänyt myös kaksi sormea – ne on naksaistu kirveellä poikki. Lisäksi hänelle kertyy velkoja yllättäen vielä silloinkin, kun hän ei itse enää ole edes Rovaniemellä – ja tämä kaikki siitä huolimatta, että hän on ainakin omien sanojensa mukaan maksanut kaikki velkansa ennen kuin on jättänyt Rovaniemen taakseen.

Janin suurin unelma on nähdä maailmaa, ja 5000 euron ryöstö mahdollistaakin unelman toteuttamisen. Tosin Janista Pariisissa ei ole mukavaa taideaarteiden tai romantiikan vuoksi vaan Subutexin – sitä kun saa siellä helpommin ja suurempia määriä kuin Suomessa. Roomassa Jani todistaa puolestaan sitä, että joidenkin toistenkin elämä on hakoteillä: häntä vastaan kävelee alaston kassialmalta vaikuttava ei enää niin nuori nainen. Tämä on mahdollisesti hieman yllättäen elokuvan ehkä hämmentävin kohtaus. Sekin saattaa hämmentää, että elokuva naurattaa ajoittain.

Surullista on se, että Jani on niin kaukana muista kuin matkustusunelmistaan: omasta pienestä talosta, vaimosta, perheestä, työpaikasta. Vankila sen sijaan tulee tutuksi. Elokuva jättää lohduttoman olon. Ei ole tietoa, miten Jani saisi elämänsä muutettua, vaikka hän jo kerran tarinan aikana katkaisee ruiskunsa ja haluaa jättää huumeet taakseen.

Entäpä se ikäraja sitten? Jotenkin tuntuu, että välillä 15-vuotiaita pidetään turhankin nuorina. Luulisin, että monilta heistä tulisi melkoisen suoraa palautetta Janin elämästä. ”Dorka!” he sanoisivat. Me hieman vanhemmat näemme ehkä enemmän Janin tarinan surullisuuden.

Mutta opettaako elokuva käyttämään huumeita vai välttämään niitä? Antavatko ne hetket, jolloin Jani kehuu huumeiden vaikutusta tai on riemun vallassa, koska on juuri saanut ostettua isot määrät aineita, 15-, 16- tai 17-vuotiaalle sysäyksen syöksyä kadulle ostamaan huumeita? Tuskinpa vain. Kokonaisuutena elokuva näyttää elämän, jossa ei ole mitään kadehdittavaa tai ihailtavaa. Elämän, jossa ainoa tärkeä asia on saada aineita. Se näyttää niin monta katsetta, jotka harottavat niin pahoin, että on vaikea kuvitella kovinkaan monen nuoren haluavan seurata Janin jalanjälkiä. Aineissa ollessaan Jani ei nimittäin erityisesti näytä elävän täyttä elämää, ja sitä nuoret varmasti kaipaavat enemmän: tuntea elävänsä.

Mutta on vielä yksi mutta. Entäpä jos nuoretkin pitävät osaa elokuvan kohtauksista hauskoina, nauravat Janin toilailuille kuin nauravat Duudsoneille ja haluavat itsekin olla jotain samanlaista kuin Jani? Enpä usko, että näin käy. On eri asia tehdä extreme-temppuja harkitusti – vaikkei sitäkään voi aina pitää mielestäni kovin fiksuna – ja olla kokonaan hukassa oman elämänsä kanssa. En oikein jaksa uskoa, että nuoret ihastuisivat elämään, jossa ei näytä olevan todellisia ystäviä ja jossa järjellisin keskustelu käydään siitä, miltä mikin huumaustarkoituksessa käytetty lääkeaine maistuu.

Sen sijaan meillä olisi kerrankin elokuva, jossa narkomaanin elämä näkyisi edes suunnilleen sellaisena kuin se on. Se kertoo aineidenkäytöstä paljon enemmän kuin opettajan puheet terveystiedon tunnilla. Ja jos joku toteaa, että pääsihän Jani matkustelemaan ympäri Eurooppaa, vaikka käyttääkin huumeita, voi vain todeta, että tuskinpa nuoret ihastelevat sitäkään. Jani sai rahansa ryöstämällä kaupan. Useimmat nuoret haluavat hankkia omat rahansa vaikkapa kesätöillä ja kiertää sitten Eurooppaa niin, ettei maailmaa tarvitse katsella huumeiden sumentamien silmien läpi.