keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Mahtimorsian – vai sitten ei?

Olipa lohdullista lukea Iltalehden nettisivuilta, että kysymykseen ”Kannatatko pienen budjetin häitä isojen juhlien sijaan?” oli selvä enemmistö vastannut myönteisesti. Jutussa hääsuunnittelija Mari Wuoristo väittää, että ihmiset kuluttavat keskimäärin 10 000 euroa häihinsä, jos vieraita on 80 – 100 henkeä. 10 000 euroa!

Oi voi, minä keksisin rahalleni niin paljon muuta käyttöä – toteuttaisin vaikka kauan haaveilemani Japanin-matkan ja söisin Nousevan auringon maassa sushia niin paljon kuin ikinä pystyisin. Niin, ja ottaisin tietenkin rakkaan pienemmin menoin kanssani vihityn mieheni matkalle mukaan. Kyllä siinä olisi enemmän yhteistä romantiikkaa kuin yhden päivän juhlissa, joihin on tuhlattu omaisuuksia.

Iltalehdessä nimimerkki Jaska valittaa sitä, että on ollut tyhmä suostuessaan kalliisiin häihin. Nimimerkki Ella Irmeli puolestaan valittelee sitä, että mies ei osallistunut häiden kustannuksiin. Tilanne varmasti harmittaakin, kun ero on juuri vireillä. Mutta täytyypä sanoa, että miehellä oli älliä päässään aikanaan – vaikka rakkaus kestäisikin, ei häistä kannata itselleen velkataakkaa ottaa.

Itse asiassa sekin mielipide on ihan perusteltu, että avioliitto kestää jopa kauemmin ja ihmiset ovat sen asian kanssa jopa enemmän vakavissaan, jos eivät niin vakavissaan vaadi itselleen mahtihäitä. Ehkä silloin tosiaan oikeasti keskitytään siihen, mihin häät johtavat, eikä itse juhliin. Ja vinkki – ihan oikean prinsessapäivän voi varmasti viettää muutoinkin kuin vararikkoon vievissä suurhäissä.

Jos menen naimisiin, haluan päivän olevan unohtumaton. En vain usko, että ainut keino saada avioitumisesta unohtumaton on hankkia tuntemattomia soittamaan humppaa, ostaa samanväriset kukkakoristeet kuin kutsukortit olivat ja kutsua paikalle 100 vierasta, joihin en koskaan muulloin pidä yhteyttä. Uskon, että persoonallisemmat häät syntyvät oikeasta, aidosta mielikuvituksesta, sopivasta yhdessä tekemisestä ja pienehköstä määrästä vieraita.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän alan ymmärtää vanhempiani, jotka menivät naimisiin vain kahden todistajan läsnä ollessa. Melkoisen tyylikäs ratkaisu – ainoastaan itseään täynnä olevat pikkuprinsessat voivat pitää sitä typeränä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti