Ja taas ollaan tässä: politiikkaan sidoksissa oleva henkilö (kansanedustajan avustaja Helena Eronen) kirjoittaa kärkevästi ulkomaalaisiin liittyvästä aiheesta ja lehdet nappaavat otsikoihin sen, mikä näyttää päällisin puolin tekstin pointilta (= Suomessa asuvien ulkomaalaisten pitäisi alkaa käyttää hihamerkkejä, jotka kertovat, mihin vähemmistöryhmään he kuuluvat), vaikka tasan tarkkaan tietävät, ettei kirjoittaja ole tosissaan.
Miksi tämä on niin hohhoijaa-juttu?
1) Koska Erosen on täytynyt tietää, minkä kohun hän saa aikaan ja kaikki julkisuus on siis kertakaikkisen laskelmoidun kerjättyä.
2) Koska lehdistö haluaa ison otsikkonsa ja kohunsa ja tarttuu rasittavasti tilaisuuteen silläkin uhalla, että sitä pidetään idioottina, joka ei ymmärrä tekstien tyylisävyjä, vaikka juuri lehdistö tuottaa melko paljonkin kaikenlajisia ja -tyylisiä tekstejä.
3) Koska taas päädyttiin anteeksipyyntöihin. Miksi ihmeessä joku pyytää anteeksi sitä, että osaa kirjoittaa satiirista tekstiä, mutta joidenkin muiden ymmärrys ei riitä ymmärtämään sitä satiiriseksi? Anteeksi, että kirjoitin teidän tyhmille aivoillenne liian vaikean tekstin? Dostojevski pyyteli varmaan aikoinaan paljonkin anteeksi, puhumattakaan T.S. Eliotista.
Mikä tässä on kiinnostavaa?
1) Lukea nettikeskustelua, jossa joka toinen kommentoija on aivan pihalla. Osa paheksuu ja osa ymmärtää aivan väärin, mitä Erosen teksti ajaa takaa, vaikka ironinen sävy onkin tullut ymmärretyksi.
2) Huomata, että vaikka Erosen tekstiä ei voi ottaa todesta, ei se myöskään ole mikään erityisen hyvin kirjoitettu satiiri. Eronen osaa kyllä kärjistää ja liioitella, mutta jos hän yrittää kirjoittaa siitä, että ulkomaalaisten henkilöllisyyksiä tarkastetaan aiheetta, miten hihamerkit liittyvät aiheeseen? Jos minut luokiteltaisiin hihamerkillä varhaiskeski-ikäiseksi naiseksi, ei se kyllä paljastaisi henkilöllisyyttäni, ainoastaan ryhmän, johon kuulun. Erosen tekstin sävy tulee ymmärretyksi, todellinen pääpointti sen sijaan välttämättä ei.
3) Huomata, etteivät ihmiset tunnu ymmärtävän, etteivät huumori ja satiiri ole sama asia. Ihan vaikka Wikipediasta voi lukea, mitä se satiiri on. Siellä on ihan kiva selkeä artikkeli aiheesta.
Nettikeskustelussa huomauteltiin taas kanssakommentoijille, että eipäs ole varmaan moni edes lukenut alkuperäistä tekstiä ja täällä vaan mesotaan. Minä linkitän Erosen tekstin tähän, niin että halukkaat voivat lukea sen ennen kuin kommentoivat, olenko minä ymmärtänyt kaiken pyllylleen. Alkuperäisestä paikasta teksti on säälittävästi poistettu, mutta se löytyy täältä.
Joo, luin sen alkuperäisen tekstin. Ymmärsin, että se on tarkoitettu satiiriksi (tms.), mutta mielestäni se ei silti ollut mitenkään erityisen hyvä kirjoitus. (Vrt. ne kommentit lehtien kommenttiosastoilla, joissa tuota kirjoitusta pidettiin "aivan loistavana huumorina").
VastaaPoistaMinulle valkeni tänään aamun Hesaria lukiessani, kuinka huono teksti oikeastaan olikaan. Eronen kommentoi itse lehdessä näin:
VastaaPoista"Ajatuksenani oli se, mitä keinoja poliisilla on puuttua järjestäytyneeseen rikolliseen tai laittomaan maahanmuuttoon, jos he eivät voi epäilyttäviltä henkilöiltä kysyä henkilöllisyyspapereita missä tahansa."
Täytyy sanoa, etten minä ainakaan ymmärtänyt tekstin sisällön suunnilleen edes viittaavan tämänsuuntaiseen näkemykseen. Niin, ja jos teksti oli tarkoitettu humoristiseksi, se ei kyllä siinäkään tavoitteessa onnistunut minustakaan. Satiiriseksi, piikitteleväksi sen voi ehkä määritellä. Mutta täytyy kiertää turhan iso mutka, jotta pääsisi tuohon merkitykseen, johon Eronen itse ainakin Hesarin mukaan sanoo pyrkineensä. Ei satiirisessakaan tekstissä vaikeaselkoisuus ole mikään hyve vaan ainoastaan kirjoittajan taidottomuutta.
Ymmärtämättömyyteen lienee syynä (turunsanomatyyppisen hölmöyden lisäksi) myös se, ettei osaa liittää kirjoitusta oikeaan kontekstiin.
VastaaPoistaYlen uutinen vähemmistövaltuutetun mielensäpahoittamisesta ei saanut niin suurta julkisuutta, että bloggaaja olisi voinut olettaa kaikkien tuntevan tapauksen.
Totta, on aika riskialtista lähteä kirjoittamaan niin, että olettaa lukijoidensa tietävän selittämättä, mistä on kyse. Toisaalta tässä tapauksessa Eronen kyllä esittelee Ylen uutisoinnin sisällön. Sen sijaan hän olisi voinut tuoda vielä selkeämmin esille, että pitää naurettavana nimenomaan sitä, että henkilöllisyyksiä ei saa tarkistaa. Senkin olisi voinut ilmaista sarkastisesti muuttamatta koko tekstin tyyliä.
VastaaPoistaItse olen tässä kontekstiasiassa huolissani siitä, että niin monet ihmiset eivät osaa lukea Erosen lauseita niiden kontekstissa - sekä postauksen muiden lauseiden rinnalla että koko blogin kontekstissa.
Eronen kertoo muuten itse blogissaan, että kirjoittaa vain tekstinsä fiiliksissä eikä korjaa niistä edes kirjoitusvirheitä. Näinhän voi tietysti toimia, mutta joskus tekstin hiomattomuus voi johtaa väärinymmärryksiin. Tosin tässä tapauksessa satiirinen tyyli olisi joka tapauksessa pitänyt ymmärtää, vaikkei teksti hiottu ollutkaan.