Luin aikanaan peruskoulussa ns. pitkän ruotsin eli aloitin ruotsin opiskelut 3. luokalla, kun useimmat aloittivat ”jagheterinsä” vasta yläasteen ensimmäisellä eli 7. luokalla. Minulla oli hyvät ja tehokkaat opettajat, ruotsi tuntui hyvin säännönmukaiselta kieleltä ja sujui helposti. Osasin sitä aikasta hyvin, kun kirjoitin ylioppilaaksi.
Nyt Keskisuomalainen kertoo, että opetusministeri Henna Virkkusen mukaan kaikkien koululaisten pitäisi alkaa päntätä ruotsia jo 5. luokalla, koska silloin kielen omaksuminen käy helpommin kuin 13-vuotiaana 7. luokalla ollessa.
Ottamatta nyt suoraan kantaa siihen, pitääkö koko kansakunnan päntätä hulluna ruotsia, esitän tässä pari kannanottoa tuosta ruotsin opiskelun aikaistamisesta.
Mikäli en ole aivan väärässä, kaikki lapset aloittavat jonkin itselleen vieraan kielen opiskelun peruskoulun 3. luokalla. Halukkailla on mahdollisuus aloittaa lisäksi ns. A2-kieli peruskoulun 5. luokalla. Jos tarkoituksena on, että näiden lisäksi kaikki opiskelisivat ruotsia 5. luokasta alkaen, jokaikisellä oppilaalla olisi siis alakoulun loppuvuosina lukujärjestyksessä vähintään kaksi kieltä, jotka eivät ole heidän äidinkieliään. Aika taakka niille, joille kielten oppiminen on hankalaa.
Kyky oppia kieltä on tunnetusti paras pienemmillä lapsilla kuin vanhemmilla. Mutta Virkkusen argumentti on siinä mielessä epäpätevä, että miksei sitten saman tien aloiteta kaikkien kielten opiskelua peruskoulun 1. luokalla tai vaikka esikoulussa, koska varmasti 7-vuotias oppii vierasta kieltä vielä helpommin kuin 11-vuotias.
Itse uskon, että monille oppilaille on hyväksi, että he saavat alakoulun aikana keskittyä vain yhden vieraan kielen (älkääkä nyt alkako selittää, että ruotsi ei ole vieras, vaan toinen kotimainen – kyllä se täysin suomenkieliselle lapselle on vieras kieli) opiskeluun. On hyvä, että niille, joille kielen opiskelu on helppoa, annetaan mahdollisuus oppia toistakin vierasta kieltä jo alakoulussa, mutta kaikille tuo kahden kielen vääntäminen ei varmasti ole hyvä ratkaisu.
En myöskään usko, että 13-vuotias ei kykenisi aivan hyvin oppimaan ruotsia, joka on paljon säännönmukaisempi kieli kuin englanti. Kielteinen asenne on se, mikä estää oppilaita oppimasta ruotsia, ei sinänsä kielen vaikeus tai oppilaan ikä.
Niin, ja sen verran voin omalta kohdaltani sanoa, että varmasti olisin oppinut ruotsia riittävästi, vaikka olisin aloittanut sen opiskelun vasta lukiossa. Tilanteet, joissa olen sitä tarvinnut, eivät ole tähän mennessä olleet kovin monilukuiset. Jos itselläni olisi lapsia, toivoisin, että he voisivat opiskella alakoulusta alkaen kahta kieltä, vaikkapa ensin esimerkiksi saksaa, jonka osaaminen on harvinaisempaa, ja sitten englantia. Luottaisin siihen, että he saavat aivan riittävästi ruotsin kielen oppia alakoulun jälkeenkin. Ja jos joskus löytyy vaikkapa ruotsinkielinen puoliso, kyllä sen tilanteen aikaansaamalla motivaatiolla kielen oppii vaikka aikuisenakin.
Pois pakkoruotsi kokonaan! Kuinka paljon tuhlasin siihen aikaa, enka ole ikina tarvinnut! Olisimpa vaikka opiskellut senkin ajan saksaa tai italiaa!
VastaaPoistaMeitsikin tuulettaa täysikuuta pakkoruotsille. Itse opiskelin sitä kuusi vuotta peruskoulun yläasteella ja lukiossa ja siihen päälle yliopiston pakolliset kuviot. Pitkän saksan lukijalle urakka ei ollut kauhean vaikea, mutta nyt kun kouluajoista alkaa olla kulunut parikymmentä kesää ja talvea, niin ei voi todeta kuin että kyseessä oli pahimman luokan hukkainvestointi. Saksan ja englannin taidot ovat osoittautuneet korvaamattomiksi niin työelämässä kuin viihteelläkin, mutta ruotsia en ole tarvinnut oikeasti koskaan. Siis *koskaan*. Jos nyt ei lasketa sitä että pystyy länsinaapurissa liikkuessaan huvittamaan itseään sillä että käy kännissä lehtikioskilla kysymässä "förlåt, har ni tidningar som innehåller killar för killar som gillar killar".
VastaaPoistaSuurimmaksi kusetukseksi on paljastunut se, ettei ruotsi edes ole se yhteispohjoismainen kieli niin kuin koulun ruotsintunneilla väitettiin. Muutama visiitti Tanskaan ja Norjaan ovat todistaneet tämän ja sen myönsi jopa yksi entinen ruotsinmaikkanikin, jonka otin asiasta kirkolle kun törmättiin joskus vuosia myöhemmin yliopiston henkilökunnan lukukauden avajaistansseissa.
Nyt sitä sitten näin keski-iän kynnyksellä yrittää epätoivoisesti päntätä italiaa kansalaisopistossa ja miettii että eikö prkl ne ruotsin opiskeluun investoidut tunnit olisi voinut käyttää vaikka tähän.
Cari Anumorchy & Rise,
VastaaPoistanäinhän se menee. Kyllä italian kielellä on ollut enemmän käyttöä minunkin elämässäni kuin ruotsin kielellä. Ja saksaa tarvittaisiin täälläkin, kun menee kaikki hyvät jutut ohi ensi maanantaina Rammsteinin keikalla... Tajuan vaan suunnilleen sen "Ohne dich"... No, suomentaja löytynee läheltä.
Minä näytän persettä pakkoruotsille. Olen itsekin lukenut mokomaa 3.luokalta saakka! Englanti on niin käsittämättömän helppo kieli että handlaan sen 7.luokalta opiskelemaan aloittaneena 100 krt paremmin kuin ruotsin, sitähän oppii ikäänkuin vahingossa kun leffat ja musiikki on englanniksi. Joten en ymmärrä kyllä myöskään A-kielenään englantia lukevia, mikä siinä opiskelussa niin kauan kestää ;O)
VastaaPoistaMutta poispois pakkoruotsi, en ymmärrä suoraan sanottuna tuollaista pakko-opiskelua lainkaan, vaikka olenkin puoliksi ruåttalainen...