Matkaillessa on outoa huomata, ettei oikeastaan kaipaa suomen kieltä – tai haluaa puhua sitä vain matkaseuransa kanssa. Palatessa on jotenkin masentavaa tulla lentokentälle ja kuulla, kun samaan koneeseen menossa olevat turistit höpöttävät kaikenlaista turhaa suomeksi. Turhan höpöttäminen englanniksi (tai jollain muulla kielellä, jota ymmärrän vielä vähemmän) ei ole ollenkaan niin häiritsevää. Hassua sinänsä, sillä en haluaisi vaihtaa äidinkieltäni englantiin enkä itsekään puhu kovinkaan järkeviä, kun seisoskelen tai istuskelen lentokentällä tappamassa aikaa.
En tiedä, onko Lontoossa mahdollisuutta yksinoloon. Tuntuu niin oudolta, että joka paikassa on valtavasti ihmisiä, oli ruuhka-aika tai ei. Juhannusruokien ostaminen automarketista Suomessa ei ollut Lontoon jälkeen temppu eikä mikään, vaikka marketissa oli meidän mittapuumme mukaan reippaasti viime hetken ostosten tekijöitä.
Ihmispaljouteen suhtautuminen on asennekysymys. Metroon on vain mentävä, jos sieltä suinkin löytyy se puolikkaan ihmisen tila, johon voi tunkeutua. Jos on sopeutunut, voi metrossa seistessään vaikka lukea kirjaa (kadehdittavaa!), kunhan on kehittänyt tavan pitää tavaroistaan kiinni taskuvarkaiden varalta.
Joskus olen kuullut, että ihmiset ovat yksinäisimpiä siellä missä on eniten ihmisiä. Tiedä sitten, muuttuisiko elämä onnettomammaksi, jos muuttaisi Lontooseen. Se riippuisi tietysti aika monista seikoista. Tiedä, kuinka kauan menisi, ennen kuin täysinäisistä metrovaunuista tulisi niin arkea, ettei sillipurkissaoloon kiinnittäisi mitään huomiota. Tai kuinka kauan menisi, että pienenpienet huoneet alkaisivat tuntua riittävän tilavilta. Englantilaisen aamupalan jättäisin kyllä väliin jo viikolla kaksi. Mutta uskoisin, että pidemmällä ajalla tulisi juotua jotain muutakin siideriä kuin Strongbow’ta, joka vaikutti olevan niin suosittua Lontoossa, että se näytti olevan joka pubin ykkössiiderivaihtoehtona. No, join nytkin kerran muutakin, mutta kun en ole mikään siiderihienostelija, Strongbow meni ihan hyvin.
Tänä, viime ja edellisenä vuotena on siis tullut käytyä Lontoossa. Ja mieli halajaa vielä joskus taas tuon kaupungin tungokseen, teattereihin, taidemuseoihin, pubiruuan ääreenkin… Sitä paitsi kaupunkihan vain paranee, kun saa parilla ensimmäisellä kerralla käytyä katsomassa kaikki pakolliset nähtävyydet ja voi sitten siirtyä paikkoihin, joissa on vähemmän turisteja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti