torstai 3. kesäkuuta 2010

Ei sitten kierrätetä enää

Kevään viimeisten työponnistusten keskellä, stressaantuneena, väsyneenä on vaikea ymmärtää, mistä kaikesta ihmiset jaksavat valittaa. Harmillista sinänsä, että toisten valitus johtaa tämän blogin kirjoittajan valitukseen – olemme käsittämättömässä kierteessä.

Laura Honkasalo kirjoittaa Helsingin Sanomien yleisönosastossa (3.6.) otsikolla ”Moni käsityöläinen lisää maailmaan turhaa roinaa”. En näin keskimäärin ymmärrä, miksi erikseen pitäisi olla kauhuissaan siitä, että käsityöläiset tekevät käsitöitä ja että siitä työstä syntyy jokin konkreettinen esine, mutta vielä enemmän suu loksahtaa, kun huomaa Honkasalon kirjoittavan nimenomaan kierrätyskäsitöistä.

Honkasalon – joka muuten itsekin ilmoittautuu ”käsityöharrastajaksi”, vaikkakin tämän jälkeen on vaikea keksiä, miten hän oikein voi harrastustaan harrastaa – mielestä kierrätysmateriaaleista tehdään turhakkeita, ja siksi kierrätysmateriaalien käyttäminen käsitöissä onkin hänen mielestään hyvin usein ”silkkaa viherpesua”, mikä ilmeisesti tarkoittaa sitä, että ihmiset tuntevat mukavasti olevansa hyviä ihmisiä, kun ovat ekologisia, vaikkeivät olekaan. Turhia tavaroita ovat Honkasalon mukaan mm. kananmunanlämmittimet, pussukat ja legoukkeleista tehdyt korut (varsinkin, kun legoukkelit pitäisi kierrättää lapsille, eikä aikuisilla ole siis oikeutta leikkimielisyyteen ja leluihin). Tarpeellisia tavaroita ovat kynnysmatot ja kahvipussipärekorit. Niitä olisi sitten hyvä tehdä kierrätysmateriaaleista, jotta roskat menevät hyvään tarkoitukseen.

Olen hyvin hämmästynyt. Eikös kierrätyksen tarkoituksena ole, että se, mikä olisi menossa roskaksi, päätyy jonnekin muualle esineeksi, jota edelleen käytetään. Kyllähän meillä on paljon tavaraa ennestään, mutta jos joku tekee kierrätysmateriaaleista korun, korun omistaja saa siitä paljon iloa, eikä materiaali päädy pöhöttymään kaatopaikalle. Missä sen käytetyn kankaanpalan, napin tai helmen sitten olisi parempi olla? Pussukat eivät mielestäni ole turhakkeita lainkaan, niissähän voi kuljettaa mukanaan tarvittavia tavaroita – minusta se on hyödyllistä.

Niin tai näin päin, aina pitää olla huonolla omallatunnolla. Nyt ei saa nauttia edes kierrätysmateriaalitavaroista. Voi tietysti lopettaa ostamisen, mutta sitten pitää olla potea huonoa omatuntoa siitä, että suomalaisilla ei ole töitä, koska minä en osta heidän valmistamiaan tuotteita ja tarjoamiaan palveluita. Joudun myös tuntemaan huonoa omatuntoa siitä, jos löydän kirpparilta kivaa käytettyä tavaraa, enkä haluakaan tehdä siitä kynnysmattoa, vaan jotain, millä ei tee mitään. Tervemenoa tekemisen, ideoimisen ja kaiken muunkin ilo.


Esimerkki syntisestä kierrättämisestä

7 kommenttia:

  1. Olipas kyllä erikoisia ja aika tyhmiä kommentteja. Kyllä mun mielestä mikä tahansa uudestaan kierrätetty tavara on aina eduksi ympäristölle. Mitä sitten vaikka ne olisivatkin korvikset tai jotain vastaavaa. Ehkä silloin jää ainakin ne yhdet uudet korvikset ostamatta?

    VastaaPoista
  2. Siis hetkinen, mitä? Erikoista että kiinnitetään tällaiseen harrastukseen huomiota (naisten harrastus) eikä muihin, paljon ympäristöä rasittavimpiin harrastuksiin kuten auton rassaukseen, mopoiluun tai vaikka maalaamiseen, ajattele sitä metallipurnukka määrää mikä näistä hommista jää käteen..Kyllä on taas kohteet valitukselle valittu..

    VastaaPoista
  3. Grrr, onneksi en lukenut tätä Hesarista, muuten olisin suuttunut vielä enemmän. Siis todellakin hetkinen ja mitä!? Kyllä kai maailmassa on pahempiakin epäkohtia kuin kierrätyskäsityöt - pitäisikö tuollaiselle kommentille itkeä vai nauraa? Tietenkään emme TARVITSE useimpia käsitöitä, mutta jos kaikesta ei-pakollisesta luovuttaisiin, eipä jäisi juuri mitään jäljelle, ei myöskään paljon elämäniloa, veikkaisin. Vähän sama idea kuin että jos ihmiset puhuisivat vain asiaa - tulisi aika mykkä maailma! :)

    Ei millään pahalla, mutta ko. kirjailija vaikuttaa aikamoiselta tiukkapipolta (hmmm, onkohan sen kierrätyskäsityöpipo?).

    VastaaPoista
  4. Juu, eilistä hesaria lukiessa kyllä nauratti, mutta ei kuitenkaan. Tietysti on ihan hyvä, että pohditaan miten käsityökin on tietynlaista kulutuskulttuuria, mutta kierrätyskäsityöt...Täytyy ihailla Honkasalon nokkeluutta, jolla hän onnistuu rakentamaan argumentin, jossa kierrätyskäsitöiden tekeminen on paheksuttavaa touhua. Luulisi, että kulutuskulttuurin kritiikki kannattaisi kohdistaa johonkin ihan muuhun. Mikä ihme lie kirjoituksen taustalla?

    VastaaPoista
  5. Se tässä todellakin hieman ihmetyttää, että eikö ylettömässä kuluttamisessa riittäisi kritisoitavaa muutenkin. Haluan myös puhua sen puolesta, että käsitöiden tekeminen edistää mielenterveyttä ja sillä voi tuoda itselle sekä muille iloa (lahjat). Luova suunnittelu pitää aivot virkeinä. Emme me voi kaiken arvoa laskea vain sen perusteella, miten hyödyllistä se kylmästi ajatellen on.

    VastaaPoista
  6. No onhan kummallisia mielipiteitä! En minä ainakaan ymmärrä... Jos siis ne materiaalit muuten joutuisivat kaatopaikalle, niin eikö ole paljon parempi ainakin kokeilla, jos niille löytyisi uusi elämä? Jos vaikka joku sattuu tarvitsemaan juuri sellaista munanlämmitintä? Ei mittään järkee.

    VastaaPoista
  7. Aika epäloogista väittää epäekologiseksi kierrätyskäsitöitä :D Minun kaaliini ei kyllä ainakaan mahdu se, miten jo olemassa olevista materiaaleista uudeksi ja käyttökelpoiseksi tavaraksi muokkaaminen voisi olla luonnolle vahingollista... Kyllä niitä lego-ukkeleita maailmassa riittää!

    VastaaPoista