keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Venetsia, tuo taiteen, lian ja vesimassojen kaupunki

Espanjalaisen Juan Manuel de Pradan kirja Myrsky antaa erilaisen kuvan Venetsiasta. Tarinan kertoja Alejandro Ballesteros näkee vain aqua altan, tulvivan Venetsian, ja kaiken sisäsiittoisuuden, joka kaupungissa valitsee. Venetsia on kaupunki, josta eräs sen asukas, Chiara-niminen nainen, johon Alejandro rakastuu, toteaa: ”Jonain päivänä lakkaamme olemasta kaupunki ollaksemme merenalainen hautausmaa, jossa on palatseja mausoleumeina ja isoja aukioita vainajien kävellä”. Venetsia on homeinen, synkkä kaupunki, ei romanttisen parin paratiisi, kuten se oli viime syksynä, kun siellä olimme, tai kuten se on tässä kuvassa:



Alejandro Ballesteros on tutkinut iät ajat Giorgionen maalausta Myrsky, ja hänen on saavuttava Venetsiaan, koska siellähän tuo teos pönöttää Galleria dell’Accademiassa. Matka ei kuitenkaan suju kovin leppoisasti, koska pian Alejandro näkee, kuinka hyvinkin kaupungissa tunnettu taideväärentäjä murhataan. Sitten vastaan tulee tuo Chiara, nainen, jota Alejandro ei voi vastustaa, hänen isänsä, Accademian johtaja, ja lopulta tämän ex-vaimo, joka järjestää melkoiset naamiaiset karnevaalien aikaan. Tarinassa on mielin määrin kiintoisia henkilöhahmoja myös näiden lisäksi.

Myrskyn kieli on nautinnollista. Accademian johtajan ex-vaimoa Giovanna Zanonia kertoja kuvaa seuraavasti: ”Giovanna Zanon käveli nivelten sijoiltaanmenon säätämällä tyylillä, tikkumaisen suloisesti kuin haikarat ja luurangot.” Teos on rikoskirja, mutta sen voi lukea yksin kielen runollisuuden vuoksi sellainenkin, joka ei välitä dekkareista.

Keskeisessä osassa on tietenkin Myrsky-maalaus. Minulle se oli ennestään vieras, mutta viime syksynä näin sen livenä tuolla Accademiassa, Venetsiassa. Maalaus näyttää tällaiselta:



Juan Manuel de Pradan teoksessa Myrsky esitetään maalauksena, jota kukaan ei osaa varmaksi tulkita. Myös suomenkielinen Wikipedia kuvaa taulua ”arvoitukselliseksi”. Pieni maalaus saa ihmiset ainakin kirjassa sekoamaan ja jopa löytämään itsensä taulusta. Muutoinkin taide on suuressa osassa teoksessa: romaani esittää jopa selityksen sille, minne Bellinin Madonna-maalaus on Madonna dell’Orton kirkosta kadonnut. Kirkossahan voi nähdä tyhjät kehykset, itse maalaus on varastettu.

Myrsky oli loistava kirpparilöytö. Onneksi Venetsian mainitseminen takakannessa sai minut kaappaamaan sen mukaani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti