Varistyttö onnistuu yllättämään

Erik Axel Sundin (joka on siis ruotsalaismiehet Jerker Eriksson ja Håkan Axlander Sundquist yhdessä) Varistyttö-trilogia on kovasti kehuttu ja esillä - kirjakaupassakin se oli varustettu kaupan työntekijän suosituksella ja pelottelulla karmivasta sisällöstä. Ehdin laittaa sarjan ensimmäisen osan, samalla nimellä kuin koko kirjasarja varustetun Varistytön, kirjastoon varaukseen, kun se osui käteeni kirjaston viikkolainahyllyssä. Niinpä peruin varauksen ja otin viikkolainan. Nyt ainoa ongelmani on, että toisen osan kanssa ei välttämättä käy viikkolainahyllyllä aivan yhtä hyvä onni. Niin, ja se, että kolmas osa ilmestyy suomeksi vasta lokakuussa.

Olen lukenut Varistytöstä jonkin näkemyksen, jossa kirjaa pidettiin valtavan karmivana, juuri siinä rajalla olevana, että sen juuri ja juuri voi lukea. Karmiva kirjan aihe onkin: lapsiin kohdistuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä ja väkivaltaa ei kirjasta puutu. Mutta näitä asioita on käsitelty rikoskirjallisuudessa ennenkin. Onko Varistyttö siis jollain tavalla jotain uutta vai ei?

Poliisi Jeanette Kihlberg saa tutkittavakseen kuolleena löytyneen lapsen tapauksen. Jo ennen sitä lukijalle paljastetaan, että joku on rakentanut kotiinsa salahuoneen, johon rahtaa huumaamiaan lapsia omia käsittämättömiä tekojaan varten. Niinpä ensimmäinen Jeanetten näkemä lapsen ruumis ei valitettavasti jää viimeiseksi. Työssä on karmivaa, eikä kotonakaan mene hyvin. Jeanetten mies Åke on taidemaalari, joka ei kuitenkaan millään tavoin edes pyri elättämään itseään taiteellaan - ei ennen kuin tapaa naisen, joka muuttaa kaiken, myös Jeanetten elämän.

Sofia Zetterlund on psykoterapeutti, joka mm. antaa lausuntoja rikollisten psykiatrisesta tilasta. Hänellä on myös kokemus työstä Sierra Leonessa, joten hän saa hoidettavakseen lapsisotilas Samuelin, joka on sieltä kotoisin. Sofialla on takanaan huono ihmissuhde, ja nyt hän on aloittanut suhteen uuden miehen kanssa muttei oikein viihdy siinä. Vähitellen Sofian ja Jeanetten työkuviot alkavat kietoutua toisiinsa mm. Samuelin kohtalon vuoksi, ja naiset tuntuvat muodostavan hyvänkin tiimin - ainakin omasta mielestään. Eikä oikeastaan voikaan sanoa, etteikö tutkinnan alla oleva rikos olisi juuri sellainen, jossa tarvitaan sekä poliisia että psykiatria, mutta toisaalta...

Tarinaa ja henkilöiden taustoja avataan lukijalle vähitellen - jopa niin vähitellen, että osa tämän trilogian ykkösosan palasista jää vielä täydeksi arvoitukseksi. Traumatisoitunut pahantekijä sen sijaan paljastetaan jo nyt, mikä onkin nykydekkareille aika tyypillistä. Parasta kuitenkin on, että - yritän kertoa sen liikaa spoilaamatta - tästä huolimatta lukija tulee yllättymään rankasti. Ja se on hienoa, sillä paljon dekkareita lukenut pääsee harvemmin yllättymään jännärin ääressä.

Uppouduin Varistytön tarinaan oikein kunnolla, mutta sekin on minulle aika tyypillistä, jos saan rauhassa lukea sujuvasti etenevää, kohtuullisen helposti seurattavaa tarinaa. Onko Varistyttö siis dekkarigenren mullistava kirja? Sen rikoksia ratkovat henkilöt ovat jollain lailla hukassa elämässään tai kohtaavat suuria pettymyksiä. Sekään ei ole uusi keksintö - dekkareiden poliisihahmot ovat niin ongelmaisia, että tälläkin kertaa tulin toivoneeksi, että jospa joskus keskityttäisiin vain niihin murhiin. Sekin klisee käytetään jo tässä trilogian ensimmäisessä osassa, että rikoksesta alkaa tulla liian henkilökohtainen sen ratkaisijalle - että etsivän lähipiiri joutuu vaaraan.

Varistytön ainekset ovat siis aika lailla samanlaiset kuin monissa muissakin nykyajan rikoskirjoissa, sillä kirjan kauheuksissakaan ei ole varsinaisesti mitään uutta - niin kamalaa kuin se onkin, että olemme kuulleet ja lukeneet lapsiin kohdistuvista järjettömistä rikoksista aiemminkin. Mutta ehkäpä kirjan koukuttavuus perustuu rikollisen mieleen. Kirjan rikollinen tekee pahaa, on uhri sekä kostaja, jonka kostoa on ainakin tässä vaiheessa mahdotonta ymmärtää. Ehkä se saa janoamaan seuraavaa osaa. Se, että haluaa saada selville, mikä tässä kaikessa on ideana. Sillä tämä murhaaja on paitsi sekaisin myös hyvin älykäs. Ehkäpä minua siis onnistaa kirjaston viikkolainahyllyllä, kun käyn palauttamassa Varistytön. Ehkäpä trilogian kakkososa Unissakulkija odottaa minua siellä. Ehkä se paljastaa edes hieman lisää...