Epätoivoinen elokuvamaraton osa 3

Uskomatonta mutta totta: tämänkin postaussarjan kolmas osa tuli tehtyä... Epätoivoista on ollut näköjään postaaminenkin, ei pelkästään elokuvamaraton.

Mission Impossible – Ghost Protocol

Uusin Mission Impossible kiinnosti ehkä lähinnä sen vuoksi, että saisi oman käsityksen siitä, millainen Samuli Edelmannin rooli elokuvassa todella on. Toisaalta aiemmat Mission Impossiblet ovat olleet muistaakseni ihan menevää toimintaviihdettä, joten odottelin etukäteen viihtyisää elokuvailtaa.

No, Ghost Protocol ei kyllä juoneltaan sykähdyttänyt. Tietenkin maailma on jälleen vaarassa, ja jotta olisi tarpeeksi vaarallista, kyse on ydinohjuksista. Mutta maailma on ollut vaarassa jo niin monta kertaa ja se on pelastettu niin monta kertaa, että elokuvaan tarvitaan muutakin. Naseva dialogi ja huumori olisivat auttaneet paljonkin, mutta Ghost Protocol ei tarjonnut kumpaakaan. Tiedä sitten, oliko minulla väärä mielikuva siitä, että Mission Impossible -sarjan aiemmat osat olisivat olleet humoristisempia, mutta tämä ainakin tuntui jäävän turhan vakavaksi (siis onhan maailmanrauhan ja -turvallisuuden järkkyminen vakavaa, mutta viihde-elokuvassa siitäkään ei saa tehdä liian vakavaa).

Entäpä Samuli Edelmannin rooli? Mielestäni se on saanut lehdistössä ihan ansaitsemansa määrän huomiota. Se ei ole pääosa, mutta ihan kunnon rooli kuitenkin, joten kyllä sitä saakin vähän lehdissä hehkutella. Edelmannin suorituksessa ei ole moittimista – elokuva ei vaan kokonaisuutena jää mieleen pidemmäksi aikaa eikä ikävä kyllä saa kovinkaan kaksista paikkaa elokuvan historiassa. 

One for the Money

Julie Anne Robinsonin ohjaama One for the Money pompahti jostain syystä omalle must see -listalleni, vaikken ole edes lukenut Janet Evanovichin kirjaa, johon se perustuu. Elokuva osoittautuikin varsin viihdyttäväksi.

Stephanie Plum (Katherine Heigl) ajautuu työhön, jossa hänen on toimitettava oikeutta pakoilevia ihmisiä tuomarin eteen. Stephanie ei varsinaisesti vaikuta kovin jämäkältä työssään, mutta hänellä leikkaa – ainakin ajoittain – varsin oivaltavasti. Ikävä kyllä Stephanie joutuu jahtaamaan exäänsä Joe Morellia (Jason O'Mara). Tai no, kyllä Stephanielle tämän jahtaaminen sopii, sillä keikasta saa hyvän palkan ja samalla voi ikään kuin maksaa exälleen vanhat kaunat.

Kuviosta tulee tietenkin monimutkaisempi kuin miltä se aluksi näyttää ja Stephanie joutuu selviytymään – ja selviytyy – tilanteista, joista hänen kaltaisensa henkilö ei tosielämässä mitenkään selviäisi. Tähän keveästi rakennettuun tarinaan höppänä päähenkilö kuitenkin soveltuu, eikä katsojankaan kannata niuhottaa liikaa realismin perään. 

Pidin One for the Money -leffasta itse asiassa paljonkin. Hilpeän viihteen tarpeeseen se soveltuu mainiosti. Olen myös jo hankkinut kirjasarjan kaksi ensimmäistä osaa, mutta katsotaan nyt, milloin ehdin ne lukea. Tällä hetkellä kesken on nimittäin turhankin monta kirjaa.