Hassua kyllä, mutten ole uskoakseni lukenut L. M. Montgomeryn Anna-kirjoja ollessani pieni tyttö. No, ehtiihän sitä vanhempanakin, ja sen verran kovaksi klassikoksi Anna-kirjat voidaan lukea, että otan nyt lukemani Annan nuoruusvuodet mukaan 10 klassikkoa -haasteeseen, joka on valitettavasti aika huonossa jamassa. Annan nuoruusvuodet alkaa melkein kuin satu, jossa vanha pariskunta haluaa lapsen: Vihervaarassa asuvat Matthew ja Marilla Cuthbert – vanhat yhdessä asuvat sisarukset – haluavat tilalleen pojan, joka voisi auttaa maataloustöissä. Pojan pitäisi sitten olla tulossa lastenkodista, mutta eipä tulekaan poikaa, vaan melkoisen poikamainen tyttö Anna Shirley.
On helppo ymmärtää, että Anna on suuri tyttökirjasuosikki. Hän menee eikä meinaa ja tekee varmasti sellaista, mitä jokainen tyttö haluaisi uskaltaa tehdä, mutta ei tee, koska on niin kiltti. Anna pysyy kuitenkin kiltin tytön puolella niin selvästi, että aikuslukijaa se saattaa ärsyttääkin. Annan kohellukset johtuvat enimmäkseen tietämättömyydestä: hän tulee mm. laittaneeksi kakkuun vahingossa Marillan reumatismilinimenttiä, sillä Marilla on laittanut linimenttinsä vaniljapulloon.
Minun on helppo löytää Annasta itseni: Anna on haahuileva haaveilija, joka rakastaa mielikuvituksen voimaa ja juuttuu hetkeen ihastelemaan tai ihmettelemään asioita. On ihastuttavan hupaisaa, kuinka hän keksii Vihervaaraan saapuessaan jokaiselle paikalle romantiikkaa huokuvan nimen, kuten Suloisuuden valkea tie tai Tumma päilyvä aallokko. Ystävyttyään Diana-nimisen tytön kanssa Annan mielikuvitus alkaa jos mahdollista lentää vieläkin vauhdikkaammin.
On hauska seurata Matthew'n ja Marillan suhtautumista Annaan. Matthew ihastuu Annan seuraan jo hakiessaan tätä asemalta Vihervaaraan. Marilla alkaa rakastaa Annaa hieman hitaammin eikä halua näyttää välittämistään yhtä suoraan. Hän yrittää olla tiukka kasvattaja, mutta tämän tästä hänen on yritettävä piilotella huvittuneisuuttaan, kun Anna koheltaa tai muutoin vain rypee kasvamisentuskissaan.
Mielenkiintoista on myös odotella, kuinka Anna lähentyy Gilbert Blythe -nimisen pojan kanssa. On ilmiselvää, että kyräilevä en-voi-sietää-tuota-poikaa-asenne tulee muuttumaan. Oletettavasti minun on myös luettava kirjasarjaa eteenpäin nähdäkseni, kuinka romanssi etenee.
Kaiken kaikkiaan Annan elämä vaikuttaa idylliseltä. Jollain lailla Annalla on epäuskottavankin hyvä sydän, mutta kyllä sellainen tyttökirjaan sopii. Suuret surutkin – kuten Matthew'n kuolema – käsitellään kirjassa hyvin lämpimästi, niin elämänmyönteinen teos on. Ja täytyy sanoa, että pidin Annan nuoruusvuosista, vaikka olenkin jo liiankin kyynistynyt. Jonkinlaisen pikkutyttövaihteen tämä tietysti vaatii, sillä aikuisen silmiin Annan elämä on niin siloista, mutta pikkutytöksi onkin välillä aivan mainiota palata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti