Thor: Ragnarök viihdyttää oivallisesti

Marvel-sarjakuvien Thor on saanut jo kolmannen oman elokuvan, jonka alaotsikkona on tällä kertaa Ragnarök. Kaikki viikinkimytologiaa tuntevat tietävät, että sen tulisi tarkoittaa melkoista täystuhoa. Kova on ainakin yritys Helalla (Cate Blanchett), joka saapuu Asgardiin. Hän sattuu olemaan Thorin (Chris Hemsworth) ja Lokin (Tom Hiddleston) isosisko ja omasta mielestään – no tavallaan kyllä ihan virallisestikin – Odinin (Anthony Hopkins) kruununperijä Asgardissa. Ainut ongelma on se, että hän sattuu olemaan kuoleman jumalatar ja todellinen bitch. Häneen verrattuna adopoitu pikkuveli Loki, josta on ollut isojakin ongelmia aiemmissa elokuvissa, on harmiton pikkupoikamainen kiusankappale.

Thorilla on Asgardin pelastamisessa joitakin teknisiä ongelmia. Ensiksikin Hela murskaa hänen vasaransa. Toiseksi hän joutuu oudolle planeetalle nimeltä Sakaar, jota hallitsee gladiaattoritaisteluita rakastava ajattelultaan hieman yksinkertainen suurmestari (Jeff Goldblum). Sinne hänet toimittaa koko ajan pullo kädessä viihtyvä nainen, joka paljastuu valkyriaksi (Tessa Thompson). Thor joutuu gladiaattoriareenalle taistelemaan vanhoista kuvioista tuttua Hulkia (Mark Ruffalo) vastaan, mutta tästä tuttuudesta sen paremmin kuin hyvistä väleistäkään ei välttämättä ole taistelussa selviämisessä mitään apua. Ei silti hätää – kun maailma, tai ainakin Asgard, on pelastettava, se on pelastettava.

Jos pitäisi kuvata Thor: Ragnarök -elokuvaa yhdellä sanalla, se olisi ”viihdyttävä”. Se on hauska, siinä on toimintaa, joka… no, toimii. Se pistää asiat hyvällä tavalla överiksi heti alusta alkaen, kun Thor roikkuu kahleissa tulidemoni Surturin (Clancy Brown) edessä. Ohjaaja Taika Waititi on sanonut, että mietti elokuvaa tehdessään, miten kuusivuotias tekisi. Se näkyy lopputuloksessa: elokuva on kuin valtava leikki, jossa sankari selviää kaikesta, mielikuvitusta ei kummemmin sensuroida eikä mikään ole turhan vakavaa. Eläköön lapsenmieli!

Kuten jo todettu, sankarilla on tässä tarinassa riittävä vastus. Hela on esimerkillinen pahis, yksiulotteinen tosin, mutta menköön tällä kertaa. Annan senkin anteeksi, ettei Hela oikeastaan ole Thorin ja Lokin sisar. Marvel-sarjakuvissa hän on Lokin tytär, kuten hänen esikuvansa Hel on viikinkimytologiassa. Thor yrittää siis oikeastaan pysäyttää veljentyttärensä. Mutta veemäinen isosisko on ehkä kuitenkin asetelmana coolimpi kuin setäänsä vastaan kiukutteleva kuoleman jumalatar. Ei olisi tarpeen sanoa, mutta sanon kuitenkin: Cate Blanchett on Helana aivan ihastuttava.

Aiemmissa Thor-elokuvissa on ollut keskeisenä teemana Thorin suhde veljeensä Lokiin. Aiemmat elokuvat nähnyt voi seurata, miten veljeksillä nyt menee. Ei voi välttyä ajattelemasta, että pojat ovat poikia. Saattaa olla, että Thor osaa antaa takaisin hieman paremmin kuin aiemmin.

Aiemmista Thor-elokuvista tuttu Jane Foster (Natalie Portman) ei ole mukana tässä elokuvassa. Joku elokuvasta kirjoittanut väitti valkyrian hahmoa Thorin uudeksi rakastetuksi – tai taisi olla itse asiassa rakastajattareksi – mutta en oikeastaan sanoisi hänen olevan kumpaakaan. Ilmassa on hetkellisesti jotain, mutta se ei johda mihinkään konkreettiseen. Eikä tarvitsekaan. Kuka ehtisi maailmaa pelastaessaan vielä naisia vietellä? Ehkä tällä valkyriallakin oli jotain muuta mielessä, sillä hän vaikutti kyllä sellaiselta luonteelta, että jos olisi Thorin halunnut, olisi tämän ottanut.

Moni katsoja varmaan ottaisi Thorin mielellään. Chris Hemsworth on käynyt taas pari kertaa salilla ennen kuin kuvaukset ovat alkaneet. Jos lihaksikas kroppa miellyttää, elokuvan voi katsoa vaikka vain sen takia. Mutta onneksi jotain on tarjolla niillekin, joilla on toisenlainen maku. Vähän niin kuin jokaiselle jotakin… kiva kiva. Oikein kiva!