Kudottujen kujien kaupunki

Emmi Itärannan esikoisteos, palkittu ja maailmallakin reilusti huomiota saanut Teemestarin kirja oli aivan omanlaisensa tarina, hieman itämainen muttei kuitenkaan kokonaan. Veden arvokkuuden esiin nostaminen oli virkistävää kaikkien teknisempiin asioihin, kuten sähkön loppumiseen yms. keskittyvien dystopioiden keskellä. Ihminenhän on elänyt luonnossa ja luonnon armoilla paljon pidempään kuin teollistuneessa yhteiskunnassa. Ihmiskunta pärjännee aika vähälläkin, kunhan luonto antaa meille sen, mitä se on antanut tuhansia vuosia.

Itärannan uutuus Kudottujen kujien kaupunki on yhtä lailla oma maailmansa, ja sen maailmaan pujahtaminen vaatii keskittymistä. Kertomuksen tapahtumapaikka tuo ilmagondoleineen ja kanaaleineen mieleen Venetsian. Meri on vahvasti läsnä: laulumeduusoita käytetään kipujen lievitykseen, Tahrattujen Taloon joutuneet laitetaan sukeltamaan merestä verikorallia, ja tulvat ovat uhka, joka saattaa tuhota koko maailman, jossa tarinan henkilöt elävät.

Tarinan päähenkilö Eliana asuu Seittien Talossa, jossa hän valmistaa Kutojan valvonnassa seittejä kaupungin rakenteiksi. Hänen veljensä Janos asuu puolestaan Sanojen Talossa, jonka ulkopuolella luku- ja kirjoitustaito on harvinaista, ellei peräti kiellettyä. Eliana pysyy hiljaa siitä, että osaa lukea. Monesta muustakin asiasta on syytä olla hiljaa, kuten siitä, että näkee unia. Paikkaa hallitseva Neuvosto pitää unennäköä merkkinä uniruton sairastamisesta. Ja uniruttoa sairastavat siirretään Tahrattujen Taloon, jossa on ainoastaan nuutuneita, pystyyn kuolleita suorittamassa heille annettuja raskaita velvollisuuksia.

Seittien Taloon tulee tarinan alussa uusi asukas, Valeria, joka löydetään henkihieverissä ja jolta on leikattu kieli niin, ettei hän pysty puhumaan. Elianasta ja Valeriasta tulee läheisiä ja lopulta heidän tarinansa kasvaa rakkaustarinaksi. Valerian avulla ympärillä oleva maailma alkaa aukaista salaisuuksiaan ja sitä, miten ihmisiä hallitaan. Sitten Valeria katoaa ja Eliana joutuu etsimään häntä kaikkein epätoivotuimmista paikoista.

Elianan ja Valerian rakkaustarina on hauras mutta vahva. Se on kuvattu herkän kauniiksi, se ei mässäile fyysisyydellä vaan kuvaa läheisyyden kauneutta ja oikeaa rakkautta, jolloin toisen ollessa vaikeuksissa on valmis tämän takia mihin tahansa. Mielenkiintoista on, etteivät perheet tai parisuhteet yksikköinä tunnu olevan kirjassa lainkaan esillä. Seittien Talossa eletään kuin luostarissa, eikä Elianan veljelläkään ole perhettä. Valeria on menettänyt isänsä traagisesti. Vaikka sukulaisuussuhteet ovat tärkeitä, syntyy erikoinen ajatus siitä, että perhe ei olisikaan kovin tärkeä elämisen yksikkö tässä kaupungissa. Tai ehkä kaikkien keskeisten henkilöiden perheet ovat vain hajonneet syystä tai toisesta ja he joutuvat elämään ilman niitä.

Kudottujen kujien kaupungin kieli on herkkää, runollista. Itärannan tyylin tunnistaa erilleen muista kirjoittajista. Mielenkiintoinen ristiriita syntyy lähes särkyvän kielellisen ilmaisun ja tarinan kuvaaman julman maailman välille. Etäisenä pysyttelevä Neuvosto kontrolloi kaikkea ja väittää tietenkin suojelevansa kansaa, mutta todellisuudessa ihmiset joutuvat elämään pelossa, sillä toki heistä yksi jos toinenkin näkee unia. Ei ole ihme, että Neuvostoa vastaan syntyy vastarintaliike.

Itärannalla on taito lumota lukija. Kiehtova, riittävän outo maailma - verrattuna tähän missä me elämme ja niihin, joihin olemme saaneet kirjoissa tutustua - pitää otteessaan, jos kirjalle on aikaa antaa aikaa. Minulla kesti hetken päästä teoksen maailmaan sisään, mutta sitten tarina veti mukaansa. Kudottujen kujien kaupunkia lukiessa ei ajatus saisi harhailla, sillä väsyneenä ja stressaantuneena tai jonkin asian vaivatessa tästä kirjasta ei saa välttämättä paljoakaan irti. Mutta niinhän se on kaikkien kirjojen kanssa: tarinoille on annettava riittävästi rauhallista aikaa, jotta ne voivat oikeasti tempaista meidät mukaansa.