Aloita uudelleen New Yorkissa

Kun viime vuonna pääsin ensimmäistä kertaa käymään New Yorkissa, siitä tuli oitis yksi suosikkikaupungeistani. Tämän kesän alussa tehty toinen matka Isoon Omenaan vahvisti tunnetta, ja matkaa oli hauska fiilistellä käymällä katsomassa John Carneyn kirjoittama ja ohjaama elokuva Uusia alkuja (Begin Again).

Elokuva on eniten Englannista poikakaverinsa mukana Yhdysvaltoihin tulevan Grettan (Keira Knightly) tarina, vaikka sen aikana muutkin tarinan henkilöt joutuvat ottamaan elämässään uuden suunnan.Grettan poikaystävä Dave (Adam Levine) on tekemässä läpimurtoa popparina, ja vaikka Grettan ja Daven välit ovat varsin auvoiset parin saapuessa New Yorkiin, vie levy-yhtiötouhu pian Davea niin kovaa, että tämä sortuu vanhanaikaiseen: ei enää muistakaan tyttöystäväänsä, jonka kanssa ennen teki biisejä, vaan huumaantuu toisesta ja idioottimaisesti syöksyy tämän kanssa sänkyyn.

Gretta lähtee luksusmajoituksesta ja päätyy punkkaamaan ystävänsä Steven (James Corden) pieneen ja sotkuiseen kämppään. James yrittää piristää Grettaa, mikä johtaa siihen, että Grettan ja levy-yhtiömiehenä epäonnistuneen Danin (Mark Ruffaro) polut kohtaavat. Syntyy projekti, joka on täynnä iloa: Gretta ja Dan kokoavat bändin, joka soittaa poppia ympäri New Yorkia ja äänittää todellisen livelevyn kaupungin sykkeessä.

Uusia alkuja on hyväntuulinen, vaikkakin ajoittain surumielinen elokuva, jonka parissa viihtyy, vaikkei pitäisikään varsin yhdentekevästä musiikista, jota Gretta elokuvassa esittää. Odotin, että elokuvassa olisi hieman enemmän romantiikkaa, mutta itse asiassa sitä ei kaipaa. Onkin paljon parempi, ettei ainakaan Grettan ja Danin välille synny mitään romanttista. Jollain tavalla Uusia alkuja on oivallinen juuri omituisen ystävyyden tai yhteistyön kuvauksena. Jollekulle se saattaa muistuttaa, että arvokkaista asioista pitäisi osata pitää kiinni, vaikka eteen tulisikin suuren - tai vaikka pienemmänkin - maailman houkutuksia. Toisaalta se muistuttaa myös siitä, että jos tahtoa riittää, monia asioita voi tehdä pienemmälläkin rahalla. (Elokuvasta selviää mm. miten sukkahousut ovat tarpeen levynäänityspuuhissa.)

Tietenkin Uusia alkuja vihjaa myös siihen, että alkeellisemmin tehty on aidompaa. Elokuva ei ehkä ole niin rosoinen kuin saman tekijän aiempi elokuva Once, joka kertoi dublinilaisista katusoittajista, mutta mukavaa aitoutta ja vaatimattomuutta siinä on, vaikka mukana onkin maailmantähtiä. New Yorkissa käyneet voivat myös kuiskia teatterin hämärissä, että "kato, tuollakin me on käyty". New York onkin elokuvassa oma itsensä - ainoastaan ihmisten vähyys Times Squarella hämmästytti minua ja miestäni.