Jo toistamiseen luterilainen kirkko on joutunut selittelemään, ettei heidän tapahtumissaan tai tiloissaan julistettu sana oli heidän oppiensa mukaista. Ensin olivat Pirkko Jalovaaran demonipuheet, ja nyt rippikoululaiset ovat Turun Sanomien mukaan saaneet vihkosen, jossa kerrotaan itsetyydytyksen olevan syntiä. Tosiasiallisesti luterilainen kirkko on kuulemma Väestöliiton oppien kannalla - eli ei muuta kuin masturboimaan iloisin mielin!
Kirkolla on nyt kuitenkin kaksi ongelmaa:
1) Kirkon ei pitäisi jakaa nuorille heidän kasvuaan mahdollisesti järkyttävää suoranaista kuraa sisältävää materiaalia.
2) Kirkon pitäisi pystyä varmistamaan, että jos joku osallistuu sen tilaisuuksiin tai sen tiloissa järjestettäviin uskonnollisiin tilaisuuksiin, niiden sisältö vastaa kirkon kantaa asioista.
On ongelmallista, että syyllistävä materiaali voi oikeasti järkyttää osaa nuorista, vaikka suurin osa heistä osaakin jättää täysin typerät ajatukset omaan arvoonsa. On täysin vastuutonta ja turhaa aiheuttaa tunnontuskia masturbaatiosta muutoinkin epävarmassa iässä olevalle nuorelle.
On myös ongelmallista, jos vaikkapa rippikouluissa jaetaan materiaalia, jonka näkemykset eivät vastaa kirkon näkemystä. Juuri luterilaisen kirkon rippikoulussahan pitäisi tutustua siihen, mitä luterilainen kirkko opettaa. Periaatteessa rippikoulun opetusten perusteella pitäisi osata päättää, haluaako konfirmoitavaksi tai ehkä eroon koko kirkosta ja sen opeista. Nyt näyttää siltä, että jos kirkossa jotain kuulee, pitää vielä jäädä odottamaan, kun kirkko selventää, onko kuultu sen kannan mukaista vai ei. Eipä ole kovin käytännöllistä, ei.
Meille rippikoulupappi sanoi aivan suoraan, että homous on sairaus. En tiedä oliko sekään kirkon vai vain tuon yksittäisen (nais)papin kanta asiaan. Se taisi olla kuitenkin viimeinen naula minun ja kirkon yhteisen taipaleen arkkuun. Kesti tosin vielä reilut 15 vuotta, että erosin kirkosta, mutta henkisesti erosin jo tuona päivänä.
VastaaPoistaVaikea ymmärtää ketä tuo ihmisten ja varsinkin nuorten ihmisten seksuaalisuuden tabuna pitäminen palvelee.
Eikö Tosi rakkaus odottaa -kampanja lanseerattu jo joskus 90-luvun lopulla? Tuntuu huvittavalta, jos sitä vanhaa materiaalia on edelleen jäljellä... Varsinkin kun sisältö on varsin kyseenalaista.
VastaaPoistaMinä ymmärsin, että tästä materiaalista otetaan vielä uusintapainoksiakin. Voihan sitä kaikenlaisia liikkeitä olla, ja kuulukoon niihin kuka haluaa, mutta jos materiaali ei vastaa luterilaisen kirkon kantaa, sitä ei pitäisi jakaa luterilaisen kirkon tilaisuuksissa.
VastaaPoistaMinä onneton en ole vielä saanut erotuksi kirkosta, vaikka olen sitä jo kauan miettinyt. Tämä oli taas muistutus siitä, että pitäisi ottaa asiaksi hoitaa tuo eroaminen.
Nostit esiin varsin ajankohtaisen ongelman kirkossa - eri osapuolet kirkossa vetävät eri köyttä. Nämä ongelmat johtuvat käsittääkseni aika pitkälti kirkon sitoutumisesta valtioon valtionkirkkona, mikä on johtanut maailman pikku hiljaa yhä enemmän maallistuessa kirkon maallistumiseen. Luterilaisen kirkon piirissä on nykyään monia,jopa merkittävissä asemissa, jotka eivät edes ole kristittyjä varsinaisessa merkityksessä, sillä he eivät nojaa Raamatun sanaan, joka on kautta kristinuskon historian ollut kristityn ylin elämänohje. (Nimellisestihän kirkko kuitenkin sitoutuu Raamattuun, mutta käytännössä tilanne on kuitenkin toinen monen asian kohdalla) Tämä on aika ikävä tilanne molemmille puolille: elävät uskovaiset ovat turhautuneita, kun tulevat jopa kirkon sisällä vainotuksi siitä, että haluavat pitää kiinni Jumalan sanasta. Maallistunut osapuoli taas turhautuu siitä, että osa pitää kiinni vanhanaikaisilta tuntuvista arvoista, jotka eivät tunnu olevan nykymaailman hengen mukaisia.
VastaaPoistaEnpä ole tuota Tosi rakkaus odottaa -lehtistä itse saanut käsiini, mutta kuullut ja lukenut siitä usealta taholta. Ymmärtääkseni sisältö on sellainen, että suurin osa kristityistä uskovaisista allekirjoittaisivat sen sisällön, kirkkokuntiin katsomatta. Lehtisen ydinasiahan on, että seksi kuuluu avioliittoon. Varsinaisesti tuota masturbointiasiaa kommentoidakseni sanoisin, että jos oppaassa todella sanotaan yksioikoisesti sen olevan syntiä, niin siinä vedetään mutkat aika suoriksi. Suurin osa uskovaisista on käsittääkseni tätä mieltä, mutta Raamatun valossa asia on ainakin osittain tulkintakysymys, koska masturboinnista ei sinänsä koko kirjassa puhuta. Perusteena tähän uskovaiset kuitenkin yleensä näkevät sen, että masturbointiin usein liittyy seksuaalisia mielikuvia ja Raamatun mukaan se, että katsoo himoiten jotakuta on huorin tekemistä (eli syntiä) - ellei himojen kohde satu olemaan oma aviopuoliso :)(Lisäksi on muutamia muitakin, ei ehkä niin keskeisiä perusteita, joita en jaksa lähteä selittämään :D)
Ymmärrän, että tämä on aihe, joka varmasti herättää kuumia tunteita ei-uskovaisten puolelta (en tiedä oletko sellainen, mutta tekstisi sävystä jotenkin arvelisin?), koska asiaa on varmasti hyvin vaikea ymmärtää, jos ei usko mihinkään korekimpaan voimaan, jonka tahdon mukaan elämisen kokee elämän tärkeimmäksi asiaksi ja tienä tasapainoiseen ja onnelliseen elämään. Mielestäni olisi kuitenkin hienoa, jos kaikki osapuolet yrittäisivät ymmärtää toisiaan heidän omista lähtökohdistaan käsin ja että kaikilla olisi oikeus tuoda oma mielipiteensä julki. Itse kristittynä olen joutunut lukemattomia kertoja elämässäni (mukaan lukien kouluissa) kohtaamaan seksuaaliopetusta, jonka lukeminen / kuuleminen tuntuu todella pahalta omista arvoista käsin. Mielestäni siis myös kritityillä pitäisi olla oikeus tuoda esiin oma kantansa asiaan :)
No sori tulipas tästä pitkä kommentti, mutta kiitos ajatuksia herättävästä tekstistä! :)