Kuopiolaisen poliisin Marko Kilven dekkariin Elävien kirjoihin perustuva leffa täytti kovat odotukseni, jotka perustuivat juuri Kilven tarinan ja Louhimiehen ohjauksen yhdistämiseen. Elokuvan keskiössä on Pike (Jessica Grabowsky), joka vapautuu vauvansa kanssa vankilasta. Pikellä on mennyt huumeiden kanssa kovaa ennen kuin hän joutui vankilaan, mutta 8 kuukautta vanha tytär saa hänet yrittämään uutta elämäntyyliä ihan tosissaan. Piken kannoilla seuraa huumepoliisina pitkään työskennellyt Elias Kaski (Pirkka-Pekka Petelius), joka saa uudeksi työparikseen työtehtävissä puukosta saaneen ja nyt työhön palaavan nuoremman poliisimiehen Olli Revon (Mikko Leppilampi). Kaski toivoo Pikelle vain hyvää, mutta pian vanhat huumetuttavat tulevat uudelleen Piken elämään entisen ja pian nykyisenkin poikaystävän Lallin (Eero Aho) johdolla.
Alkupuolellaan elokuva saa nauramaan useammankin kerran. Kasken ja Revon vähäsanaiset keskustelut ovat oivallinen kuva suomalaisesta kommunikoinnista - jolle tosin eivät luultavasti naura kuin suomalaiset. No, ei 8-pallo alussaankaan mikään komedia ole. Koko ajan seurataan, kuinka Pikellä menee. Hän on yksin, väsyy välillä lapsen parkumiseen, mutta sitkeästi on päättänyt aloittaa paremman elämän. Hän ajaa kaverinsa ulos asunnosta, kun huumeneula otetaan esille. Mutta ikävä kyllä hän ei voi vastustaa Lallin viehätysvoimaa. Tätä katsojan on tosin vaikea ymmärtää, sillä Eero Aho tekee Lallista vastenmielisen paholaisen. Mutta Pikellä on onnellisia muistoja Lallista, ja hän uskoo, että Lalli on kuivilla huumeista.
Elokuva ei kerro tarkalleen, mistä syystä Pike on joutunut vankilaan. Nuori nainen ei ole paha, ja vankilatuomion jälkeen häneltä löytyy myös päättäväisyyttä, vaikkei ikävä kyllä aivan tarpeeksi. Toisaalta Lalli on mies, josta voi päästä eroon vain kuoleman kautta. Katsoja asettuu Piken puolelle ja joutuu todistamaan lohdutonta tarinaa. Vaikka Pike onnistuu puhumaan naapurin toistuvasti pahoinpidellyn naisen lähtemään hakkaajamiehen luota, edes Elias Kaski ei voi auttaa Pikeä riittävästi.
Marko Kilven kirjoissa päähenkilönä on Olli Repo. 8-pallo-elokuvassa Repo jää sivuosaan. Hänestä halutaan kertoa, että hän ikävöi entistä vaimoaan ja tytärtään, mutta hahmosta on vaikea saada enemmän otetta. Elias Kasken yritykset pelastaa Pike ja saada Lalli satimeen ovat keskeisessä osassa, ja Olli Repo katselee tilannetta kuin taustalta. Mutta eihän Repoa ole voinut poiskaan elokuvasta jättää, sillä kirjasarjassa hän on kaiken yhdistävä tekijä. Toisaalta hieman ihmetyttää, miksi filmattavaksi ei ole ensin valittu Kilven dekkarisarjan ensimmäistä kirjaa. Ilmeisesti mitään elokuvasarjaa ei ole tarkoituskaan tehdä, joten ehkä on ajateltu, että voidaan valita Piken tarina, jos se on kiinnostanut Louhimiestä eniten.
8-pallo on täynnä ahdistavia kuvia. Se ravistaa. Katsoja toivoo, ettei elämä olisi niin lohdutonta ja että ne, jotka oikeasti yrittävät muuttaa elämäänsä, onnistuisivat siinä. Mutta vaikka minäkin olisin toivonut onnellisempaa loppua, filmin viimeiset seesteiset kuvat - jotka ilmeisesti eivät kuvanneet henkilöiden todellista elämää vaan olivat jonkinlaisia haavekuvia - häiritsivät. Ruma on rumaa, ja elokuvakokemus on voimakkaampi, jos sitä ei silotella aurinkoisilla loppukuvilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti