Suositeltava klassikkoseikkailu

Itsenikin yllätykseksi tilasin kesänloppumistuskassani Kindlen – kyllä, siitä on jo jonkin aikaa. Sitten tapahtui se, mitä varmaan monelle muullekin uudelle Kindlen omistajalle: latasin laitteeseen valtavan määrän klassikoita Project Gutenbergista. Ensimmäiseksi aloin ilmeisesti hetken mielijohteesta lukea Jules Vernen teosta Around the World in 80 Days. Tarinasta on hyvät muistot jo siltä ajalta, kun lapsena katselin leijona Willy Fogin seikkailuja piirrossarjasta.

Phileas Fogg on lontoolainen herrasmies, joka tulee lyöneeksi vetoa siitä, että pystyy kiertämään maapallon ympäri 80 päivässä. Se on ihan oikeasti temppu, sillä eletään 1800-lukua. Matkalle mukaan joutuu miehen uunituore palvelija Passepartout, joka kaipailee tosin hieman rauhaisampaa työpaikkaa. Matkaan tarttuu myös Aouda, intialaisnainen, joka pelastetaan roviolta. Perässä keikkuu puolestaan poliisimies Fix, joka uskoo Foggin olevan pankkiryöstäjä ja maailmanympärimatkan itse asiassa vain pakomatka.

En olisi ikinä uskonut, että vanha kunnon seikkailutarina vetää minut mukaansa niin tehokkaasti. Matkalle tulee esteitä kuin liukuhihnalta: joskus rautatie, jota pitkin piti matkustaa, ei olekaan vielä edes valmistunut, joskus Fix huijaa Passepartout'n oopiumiluolaan. Lopulta päästyään takaisin Lontooseen Phileas Fogg huomaa, että on kellonsa mukaan myöhästynyt ja hävinnyt vetonsa. Mutta eihän seikkailu voi niin surullisesti päättyä – ja niin tähänkin takapakkiin löytyy ratkaisu.

Phileas Fogg on selvästi karrikatyyri englantilaismiehestä, joka ei hätkähdä pienistä eikä isommistakaan. Hänen täsmällisyytensä on ulkoapäin katsottuna naurettavaa mutta siitä syystä kirjallisuuden hahmossa esiintyessään koomista. Phileas Fogg on siis aivan ihastuttava tarinan hahmo, mutta tosielämässä hänen kanssaan varmasti palaisivat käämit harva se päivä.

Entäpä Kindlellä lukeminen? Mukavaahan se oli. Hieman minua häiritsee se, että teksti todellakin vaikuttaa tekstitiedostolta, ei kirjalta. On kuitenkin mukavaa, kun tekstin fontin saa säätää itselleen sopivan kokoiseksi eikä ruudulla ole liikaa tekstiä kerrallaan. Se tekee lukemisesta jotenkin joutuisanoloista. Laitteessa oleva sanakirja oli Verneä lukiessani todellakin tarpeen. Vanhassa käännöksessä englanninnos oli täynnään minulle tuntemattomia sanoja, vaikkei teos mitään vaikeaa englantia ollutkaan. Kindle mahtuu myös melkein kuinka pieneen laukkuun tahansa eikä paina siellä paljoa. Madonnan keikan alkamista odottaessani luin Olympiastadionilla Minna Canthin yksinäytöksisen näytelmän Spiritistinen istunto. Matkalla ollessani minulla oli mukana melkein koko Suomen kirjallisuushistorian alkuvaiheen klassikot, eivätkä Amazon.comista ostetut matkaoppaat lisänneet käsimatkatavarani painoa. Tällä hetkellä olen lukemassa kirjaa, jonka olen myös ostanut lukulaitteeseeni ja joka oli matkalukemisenikin. Sen nimi on Helter Skelter, ja se kertoo Charles Mansonin ja hänen ”perheensä” tekemistä murhista ja niiden selvittelystä. Rinnalla luen paperisia kirjoja, mutta taitaa Kindle olla tullut jäädäkseen sekin.