Ja mitä se argumentaatio taas olikaan?

Olen ilokseni huomannut, että Helsingin Sanomien keskusteluissa voi nyt paitsi kommentoida ja keskustella, myös klikata, onko samaa vai eri mieltä, ja ennen kaikkea klikata, argumentoiko kommentin esittäjä hyvin vai ei. Argumentoinnin arvioinnin seuraaminen onkin melkein yhtä jännittävää kuin lukea, mitä mieltä ihmiset ovat. Osalla ihmisistä ei nimittäin ole mitään käsitystä, mitä argumentointi yleensäkään on.

Aslan-järjestön eheyttämiskursseihin liittyvästä keskustelusta löytyy seuraavanlainen kommentti:

Suosittelisin lakia nuorten ja homojen turvaksi, jossa kielletään eheyttämisleirit.

Jätetään nyt huomiotta se, että kirjoittaja haluaa eheyttämisleirit kiellettävän turvassa, ei laissa – eihän näitä relatiivipronomineja millään voi osata käyttää. Keskitytään siihen, millaista palautetta lukijat ovat klikkailleet tälle kommentille. Lukuhetkelläni 10 lukijaa oli sitä mieltä, että tämä mielipide on hyvin argumentoitu, 8 sitä mieltä, ettei argumentointi ole hyvää. Minusta kommentin argumentointia on hieman vaikea arvioida, koska sitä ei ole. Tämähän on vain väite, jota ei perustella mitenkään, näkemys ilman argumentointia sen puolesta.

Ikävä kyllä ihmiset eivät taida jaksaa oikeasti kuunnella – tai lukea – miksi joku on jotakin mieltä. Monille hyvin argumentoitu on mielipide, joka on samanlainen kuin oma mielipide. Tästä seuraa, ettei ihmisten ajattelu mene yhtään mihinkään, koska kukaan ei muuta näkemystään, jonka on jo lyönyt lukkoon ennen kuin on kuunnellut muita. Hesarin kommenteissakin lähes kaikissa on nopeasti selaten korkeintaan yhden numeron heitolla sama määrä niitä, jotka ovat samaa mieltä kommentoijan kanssa ja niitä, joiden mielestä kommentoija argumentoi hyvin. Sama pätee erimielisiä ja huonon argumentoinnin klikanneden määrää verrattaessa.

Argumentointia pääsemme piakkoin seuraamaan enemmänkin. Vaalikeskusteluissa toivoisi monellekin valaistuvan, mikä ero on siinä, että tuon puhujan kanssa olen samaa mieltä mutta kyllä tuo toinenkin puhuja osaa argumentoida soopapuheensa hyvin. Ikävä kyllä monet hyvät argumentoijat saavat sitkeitä ollessaan hyvänkin ihmisen uskomaan omaan mielipiteeseensä. 1930-1940-luvun Euroopan historiaa vaikkapa voi muistella tässä valossa. Joskus olemme niin tiukasti omalla kannallamme, ettemme ymmärrä hyviäkään perusteluja. Toisaalta joskus olemme niin tolvanoita, ettemme ymmärrä, että kyse on vain tehokkaasta argumentoinnista, ei järkevästä mielipiteestä.

Loppukaneetti: kirjoittajan mielestä tässä tekstissä on järkevä näkemys mutta argumentointia voisi terävöittää.