Uusimmassa MeNaiset-lehdessä (43/2017) naiset kertovat siitä, millä sanoilla he kuvailevat itseään. Juttu liittyy lehden kampanjaan, jossa halutaan kiinnittää huomiota tapaan puhua naisista. No, ihan kiva juttu kai, minusta tosin aihe on kiinnostava ihan vain siitä näkökulmasta, miten ihmiset näkevät itsensä aivan sukupuolesta välittämättä.
No, kiinnostavaa jutussa oli kommentti, jossa yksi kampanjakasvona oleva, Henna Valkeamäki, kertoo, että ”nainen voi olla ihan mitä haluaa ja millainen vain, herkkä tai vahva”. Ajatus on tietysti ihan niin kuin sen kuuluukin olla, jokaisen pitäisi saada olla sellainen kuin on. Itseni silmiin pisti kuitenkin tuo ”herkkä tai vahva”. Jatko ei ole millään tavalla kritiikkiä Valkeamäkeä kohtaan tai ketään muutakaan, joka käyttää näitä ominaisuuksia jotenkin vastakohtina, asia vain mietityttää minua.
Aika usein herkkyyttä ja vahvuutta pidetään vastakohtina. Mutta sehän tarkoittaisi sitä, että jos olet herkkä, et voi olla vahva. Vähän niin kuin että jos olet pitkä, et voi olla yhtä aikaa lyhyt. Minusta herkkyys on kuitenkin omanlaistaan vahvuutta - nämä ominaisuudet eivät sulje toisiaan pois. Herkkä ihminen uskaltaa kokea asiat sellaisina kuin ne ovat, ottaa vastaan vaikeitakin tunteita, eikä sivuuta niitä.
Herkän vastakohta olisi minusta kai lähinnä tunteeton, sellainen, jolta puuttuu herkkyys aistia asioita.
Vahvan vastakohta puolestaan on heikko. Se on sellainen, jonka voi rikkoa ja joka ei tule millään enää ehjäksi. Vahva ihminen on sellainen, jota voi satuttaa mutta jota ei voi nujertaa. Vahvuus on sitä, että kestää sen, mitä elämä tuo tullessaan, oli se hyvää ja kaunista ja jotain muuta.
