sunnuntai 31. tammikuuta 2016

The X-files is back!

Vaikka olenkin blogissani hehkuttanut monta nykytelevision sarjaa Game of Thronesista Downton Abbeyyn ja The Knickistä True Bloodin kautta Siltaan, koko elämäni merkittävin televisiosarja on luultavasti ollut - The X-files. Se oli kaksikymppiselle yhdeksänkymmentälukulaiselle nuorellenaiselle mullistava kokemus. Nykyään tehdään ehkä parempia sarjoja, mutta ne eivät kaikesta huolimatta avaa maailmaa aivan uudella tavalla. En ehkä yhdy "I want to believe" -lauseeseen, mutta kaikesta sydämestäni ajatukseen siitä, että totuus on tuolla jossain.


Kuten kaikki tietävät, The X-filesista on tehty nyt kuusi uutta jaksoa, jossa - ihanaa - ovat mukana ihan oikeat Dana Scully (Gillian Anderson) ja Fox Mulder (David Duchovny). Ensimmäiset kaksi jaksoa esitettiin Foxilla tiistaina ja lisää on luvassa ylihuomenna. Jos nuo ensimmäiset jaksot jäivät näkemättä, ne uusitaan vielä tänä iltana, joten mukaan pääsee mukavasti edelleen.

Jostain kummallisesta syystä kuvittelin, että kuuden jakson pituinen 10. tuotantokausi olisi lyhyytensä takia sisältänyt vain yhden tarinan, mutta ilokseni sain huomata, että salaliittopohdintojen - tosin hieman erilaisen salaliiton - lisäksi saamme nähdä viikon monstereita. Kahdesta ensimmäisestä jaksosta varsinkin toinen muistutti mukavasti vanhoja X-files-jaksoja: Mulder ja Scully alkavat tutkia omituisia elementtejä sisältävää tapausta, josta ei loppujen lopuksi selviäkään yhtään mitään, vaikka päästiin oi kuinka lähelle ratkaisua ja kaiken ymmärtämistä tahansa.

Jaksoissa käsitellään myös Scullyn ja Mulderin menneisyyttä ja paljastetaan, mitä heidän yhteiselle lapselleen on tapahtunut. On sinänsä jännittävää, että vanhana X-files-fanina minun pitäisi olla näistä juonellisista elementeistä innoissani mutta rehellisesti sanottuna haluaisin vain katsoa ikuisesti hyvin rullaavia viikon monsteri -tarinoita. Aiemminkin pidin niistä paljon enemmän kuin maailmoja syleilevästä salaliittojuonesta. Sinänsä on hyvä ratkaisu, että vaikka Mulderin ja Scullyn välille todellakin kaiken jännitteen jälkeen käsikirjoitettiin suhde, sen onnea on esitelty mahdollisimman vähän. Vaikka onni on se, mitä ihmiset oikeassa elämässä haluavat, draamassa sillä ei pitkäaikaisena ole juuri mitään käyttöä.

Nyt Mulder ja Scully ovat siis eronnut pari, jolla on muistoja mm. yhteisestä lapsesta, jota heillä ei enää ole. Tämä pari alkaa jälleen työskennellä yhdessä, ja tottakai kaikesta näkee, että he tuntevat toisensa hyvin ja ovat edelleen toisilleen tärkeitä. Mitä ilmeisimmin kaikki heidän aikansa ei kuitenkaan mene yhteisen menneisyyden tai nykysuhteen käsittelyyn. Ainakin kolmannen jakson nimi viittaa ihastuttavasti taas uuteen hirviöön: Mystisen ihmisliskon salaisuus. Kunpa olisi jo tiistai.