En ole auringonpalvojatyyppiä, joten makailu laivan kannella valtavassa helteessä ei onneksi houkuttele muutoinkaan. Siinä mielessä on vain hauskaa, ettei Karibian-risteily kuulosta missään muussakaan mielessä houkuttelevalta. No miksi se on sitten niin kamala? Eikö olisi ihanaa olla vain tekemättä mitään?
Rakastan joutenoloa, mutta kyllä lomalla pitää olla virikkeitäkin. Karibian-risteilyn virikkeet ovat mm. suonikohjuja käsittelevä luento, Botox-ruiskeet ja mahaplätsikilpailu. Edes etäisesti kiinnostavalta kuulostava historiallinen kävelykin olisi täysi floppi minulle, joka ihan oikeasti pidän historiasta ja koluan raunioita aina kun voin. Historiallinen kävely on kävelyä hiekkarannalla. Voisi toimia, jos kyseessä olisi Omaha Beach, muuten tuskin.
No, onneksi kävelyn asiasisältö taitaa kuitenkin olla kiinnostava. Mutta hei! Miksi haluaisin tepastella uimarannalla ja kuunnella jotain luentoa, jos voin mennä vaikka Pompejiin katsomaan, mitä historiassa oikeasti on saatu aikaan? Iso risteilyalus ei todellakaan ole ihmisen suurimpia tai kiinnostavimpia saavutuksia. Ei, vaikka siellä olisi luistinrata, jollainen on Nousiaisen käyttämällä laivalla.
Luksuselämä ei siis mitä ilmeisimmin sopisi minulle, koska en osaa arvostaa tällaista matkustelua. (Paitsi että oikeaa luksuselämää viettävä voisi tietenkin itse päättää, mikä hänelle on luksusta.) Kauhistusta herättää myös se, ettei Nousiainen saanut risteilyllään halutessaan aterioida rauhassa vaimonsa kanssa kahdestaan, vaan pariskunnalle järjestettiin väkisin ruokaseuraa. Loma on lomaa vasta silloin, kun saa itse valita, kenen kanssa sen viettää.
No, maailmassa riittää kyllä matkakohteita, vaikken nyt ensimmäisenä olisikaan ryntäämässä Karibialle. Tai eihän siinäkään kohteessa mitään vikaa ole, mutta tuo risteily ei varmasti ole oikea tapa minulle matkustaa siellä.
Mikäs kohde minua sitten viehättäisi? Voisi olla vaikka Lontoo. Sietäisi viehättääkin, sillä lento lähtee huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti