Onneksi joskus hyväkin sarja menee ohi ja siitä innostuu tai saa tietää vasta kun se on kokonaisuudessaan saatavilla dvd- ja bluray-muodossa. Näin minulle kävi Breaking Badin kanssa: luin siitä kai joskus viime vuonna jostain kolumnista, ja kun vilkaisin sarjasta kiinnostuttuani verkkokauppaan, löysin edullisesti boksin, joka sisälsi koko sarjan alusta loppuun. Ja pakko on myöntää, että jollain tapaa tämän tarinan seuraaminen oli varmasti nautinnollisempaa ja karmivampaa aivan omassa tahdissa, ei television lähetysaikataulujen määräämässä aikataulussa.
Internet Movie Data Basen käyttäjät ovat arvioineet Breaking Badin tasoksi 9,5/10. Se on käsittämättömän korkea luku. (Game of Thronesilla sattuu muuten olemaan sama lukema.) Sarja ansaitseekin kaikki pisteet. Sen tarina on omaperäinen ja se käsittelee ihmisen luonteen muuttumista paremmin kuin mikään muu sarja tai elokuva, jonka tiedän. Tarinalla on kiinnostavat lähtökohdat: Walter White (Bryan Cranston) saa 50 vuotta täyttäessään kuulla sairastavansa keuhkosyöpää, joka on vievä hänet hautaan alta aikayksikön. Walterilla ja hänen vaimollaan Skylerilla (Anna Gunn) on tiukkaa rahasta, eikä Walter halua jättää Skyleria yksin teini-ikäisen pojan, Walter Juniorin (RJ Mitte) ja pian syntyvän vauvan kanssa. Koska Walterilla on kemia hallussa - hän opettaa sitä koulussa - hän keksii ratkaisuksi rahaongelmiin alkaa kokata amfetamiinia entisen oppilaansa Jesse Pinkmanin (Aaron Paul) kanssa, joka on jo mukana huumebisneksissä. Mielenkiintoinen yksityiskohta alkuasetelmassa on myös se, että Walterin lanko Hank (Dean Norris) työskentelee huumepoliisissa ja on heti aivan saamaisillaan selville, kuka uusi tekijä on ilmestynyt alueen huumebisnekseen.
Huumebisneksessä Walterista tulee Heisenberg, mies, joka valmistaa puhtainta amfetamiinia kautta aikojen ja joka ei pelkää ketään. Heisenberg ei ole miellyttävä mies, Walt sen sijaan on - aluksi. Vähitellen Heisenberg alkaa saada enemmän ja enemmän tilaa, ja katsojan on vaikea päättää, milloin todella ylittyy se raja, ettei Waltin puolella voi enää olla. Aluksihan on helppoa asettua sympaattisen, perhettään rakastavan ja ajattelevan, kuolemaa tekevän kemianopettajan puolelle ja toivoa tämän onnistumista rahanhankinnassa, vaikka kyseessä kuinka on laiton ja täysin epäilyttävä toiminta.
Walterin vastapari Jesse Pinkman on puolestaan aluksi raivostuttava nuorimies, joka sotkee kaiken ja tekee elämässään ainoastaan virheitä. Walterin moraalin kadotessa Jessestä paljastuu - tai kasvaa - mies, jolla on moraalinen selkäranka ja joka kärsii kauheuksista, joita joutuu todistamaan. Tuotantokausien edetessä katsoja liukuu Walterin puolelta Jessen puolelle. Samanlainen ilmiö on havaittavissa Skylerin kohdalla. Walterin vaimo on aluksi kerrassaan raivostuttava kyttääjä ja ylihuolehtivainenkin. Sarjan loppuvaiheissa katsojan on kuitenkin pakko olla miestään pelkäävän Skylerin puolella.
Breaking Badissa on kaikki kohdallaan. Se pakottaa katsojan ajattelemaan - aluksi se saattaa huvittaa, mutta lopulta se ahdistaa takuuvarmasti. Sen päähenkilön elämäntilanne ja toiminta on sen verran kiinnostavaa, että katsojan on melkein vaikea myöntää, että Walter kadottaa vähä vähältä inhimillisen puolensa melkein kokonaan. Sivuhenkilötkin ovat vastustamattoman hyviä hahmoja. Asianajaja Saul Goodman (Bob Odenkirk) voittaa korkkiruuvin kieroudessaan mutta kiroaa pian itsekin sitä, että on luvannut hoitaa Walterin asioita. Huumepomo Gustavo Fring (Giancarlo Esposito) saa sarjassa puolestaan hienoimman poistumiskohtauksen koskaan. Eikä ole mitään mahdollisuutta, että spoilaisin tämän mestarillisen televisiosarjahetken niiltä, jotka eivät ole sitä nähneet. Sanottakoon vain, että Breaking Bad kannattaisi katsoa pelkästään Gus Fringin viimeisen hetken näkemisen vuoksi.
